Oli taas perjantai. Bussi jätti minut tavallisesti risteykseen josta minun piti kävellä noin kiloetri kotia. Koko matkan tuntui siltä kuin joku seuraisi minua. Käännyin vähän väliä taakseni ja katsoin mutta ketään ei näkynyt. Saavuin kotia ja huomasin pöydällä lapun äiti ja iskäni olivat lähteneet kylpylään ja lapussa luki, että tulevat huomenna takaisin. Olin iloinen siitä, että saan edes hetken olla yksin kotona. Minulla oli ollut koko päivän sellainen olo kuin liikkeitäni olisi seurattu ja vahdittu. Siksi minua hiukan pelotti tuleva yö ja nukkumaan meno.

Yritin soittaa kavereilleni puhelimella mutta jostain kumman syystä puhelin ilmoitti jokaisen kohdalla että ei saada yhteyttä myös jopa kun yritin soittaa vanhemmilleni. Se oli todella outoa vaikka asuimmekin maalla korvessa josta oli tunnin ajo matka kaupunkiin niin tämä oli silti todella poikkeuksellista. Mietin hetken aikaa että pitäisikö minun pyöräillä lähinmmän kaverin luo, mutta sinnekkin oli kymmenen kilometrin matka. Ajattelin antaa ajan kulua ja koittaa muutaman tunnin päästä soittamista, koska asuimme kuitenkin korvessa niin linjojen katkeaminen oli hyvin mahdollista. 

Ilta alkoi hämärtyä ja minua alkoi hiukan pelottamaan sillä meillä on yli kolmestaa neljöinen talo ja täällä ei ole todellakaan kiva liikkua yksin vaikka on valot ja sähköt. Yritin soittaa ja soittaa vaikka kenelle mutta puhelin ilmoitti ei yhteyttä vaikka akkuakin oli sata prosenttia. Pidin sitä silti ihan normaalina sillä ulkona oli todella kova tuuli ja ajattelin, että se vaikutti yhteyksiin. Yritin myös lähettää viestejä mutta sekään ei onnistunut. Oli tullut pimeä kello oli kymmenen ja kävin laittamassa kaikki meidän talon ovet lukkoon. Olin omassa huoneessani koko illan. Se tuntui hiukan jännittävältä sillä oli kova tuuli ja, kun oli vanha puutalo niin paikat nitisi ja natisi, kun tuuli otti talon seinin ja räystäisiin. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes kello löi kaksitoista. ikkuna verhoni olin laittanut jo tavallisesti kiinni. Se oli tavallisesti alas vedettävä rulla verho. Piirsin ja väritin huoneeni pöydällä kun nettikään ei toiminut. Kuulen kun yläkerran käytävän seinä kello soi se löi kaksitoista. En havahtunut siihen mitenkään erikoisemmin, koska äänestä tuli turvallinen ja kotoisa olo. Kun kello lopettaa lyömisen niin sillä hetkellä rulla verhoni pamahtaa kovaa vauhtia ylös ja ulkona välähtää kirkas valo kuin slama ja ikkunan taakse heijastuu pelottavat epämuotoiset kasvot. Valo vain käväisi ja kerkesin nähdä oudon ja pelottavan näköiset kasvot. Olin lähellä pyörtyä, kun säikähdin kuollakseni. Juoksin ikkunalle kovaa vauhtia ja vedin verhon kiinni.

Olin aivan peloissani ja paniikissa. Kyyneleitä valui vaikka ei edes itkettänyt eivätkä jalat meinanneet enää kantaa minua sillä ne vain tärisivät. Menin selkä vasten huoneen oveani seisomaan ja katsoin ikkunaani, kun rulla verho oli kiinni. Rupesin miettimään päivän tapahtumia voisiko kaikki liittyä äskeiseen. toimimaton puhelin ja tuntui siltä, kun jou vainoisi. Yhtäkkiä verhon takaa alkaa kirkastua valo. Se vain kirkastuu ja kirkastuu niin kirkkaaksi että menen kyykkyyn. Laitan silmät kiinni ja tukin kädellä korvat sillä en tiedä mitä tulee tapahtumaan ja mikä valo ilmiö se oli. Kuulen vain kovan pamahduksen ja tunnen terävien lasi sirpaleitten lentelyä iholleni, kun olin käpertynyt oveani vasten kyykkyyn. Seuraava havahdus oli kun raotan silmiäni ja olen valkoisessa honeessa jossa kuuluu outoa huminaa ja seinillä ympäri salia oli ikkunoita josta näkyi tähti taivas. Olin makuulteen ja ympärilläni oli outoja ihmisiä jotka vain mumisivat jotain hebreaa. Ihmiset näyttivät oudoilta mitä sumeasti muistan niillä oli valtavat päät, kalpea naama, valkoiset huulet, laiha kroppa ja huono ryhti. 

Herään huoneen lattialta, kun aurinko paistoi ikkunasta silmiini. Olin hiukan hämilläni sillä en tiennyt mitä minulle tehty ja olikose totta vai unta sillä se tuntui niin aidolta ikäänkuin minua olisi testailtu laboratoriossa koko yö. Tapahtuneesta oli kulunut kuusivuotta. Päädyin monien paikkojen kautta kavereitteni yllyttämänä hypnosoitavaksi. En ukonut hypnoosiin ollenkaan mutta halusin kokeilla koska ei ollut mitään hävittävääkään. Hypnoosissa minulle selvisi että olin ollut ufojen kaapattavana toisella planeetalla.