Luma Sanomat

Matematiikka kohtaa taiteen – museovierailu innosti oppilaat oppimaan uudella tavalla

Voiko matematiikkaa oppia taidemuseossa? Espoon Kuitinmäen koulun matematiikan opettaja Mire Laine päätti kokeilla. Tuloksena syntyi projekti Educational Math Visit to Art Museum, jossa taidemuseovierailu yhdistyi matematiikan opiskeluun tavalla, joka innosti oppilaita yllättävän paljon. Science on Stage Europe -festivaalilla esitelty projekti sai alkunsa yksinkertaisesta kysymyksestä.

– Veljeni vaimo kysyi minulta, miksi yläkoulussa tehdään niin vähän opintoretkiä. Jäin pohtimaan asiaa ja sitä, mitkä oikeastaan estävät lähtemästä. Usein vedotaan rahaan, mutta pääkaupunkiseudulla on myös ilmaisia museokohteita, Laine kertoo.

Ajatus jäi kytemään. Samalla hän pohti, voisiko matematiikkaa viedä ympäristöihin, joita ei tavallisesti yhdistetä oppiaineeseen.

– Halusin löytää kohteen, jota ei ensimmäisenä ajatella matematiikan näkökulmasta. Siitä lähti ajatus yhdistää matematiikka ja taidemuseo.

Taideteoksia ensin, matematiikkaa myöhemmin

Projektissa oppilaat vierailivat taidemuseossa ja tutustuivat teoksiin ennalta laadittujen kysymysten avulla. Tarkoituksena ei ollut tehdä matematiikkaa museossa, vaan kerätä havaintoja ja tietoa, joita hyödynnettäisiin myöhemmin koulussa.

Museovierailun jälkeen oppilaat palasivat luokkaan ratkaisemaan matematiikan tehtäviä, jotka perustuivat teoksista kerättyihin tietoihin.

– Matematiikan tehtävät rakennettiin niin, että niiden ratkaiseminen edellytti taideteoksista tehtyjä havaintoja. Oppilaat joutuivat siis käyttämään itse keräämäänsä tietoa.

Samalla harjoiteltiin peruskoulun matematiikan sisältöjä monipuolisesti.

– Tavoitteena oli kerrata laajasti peruskoulun matematiikkaa. Se on usein oppilaiden mielestä vähän pakkopullaa, mutta nyt tehtävät saivat aivan erilaisen merkityksen.

SonS2026_posteri_Mire

Oppilaat yllättivät opettajan

Laine tunnustaa lähteneensä projektiin pienin ennakko-odotuksin. Hän ei ollut varma, kuinka innokkaasti teini-ikäiset suhtautuisivat taidemuseovierailuun.

– Olin oikeastaan yllättynyt siitä, kuinka paljon oppilaat pitivät museokäynnistä. Ajattelin etukäteen, ettei viisitoistavuotiaita välttämättä kiinnostaisi taidemuseo kovinkaan paljon. Oppilaat olivat aidosti kiinnostuneita. Osa kysyi jopa, voisiko museossa käydä vapaa-ajalla uudelleen. Tietenkin kannustin siihen.

Innostus näkyi myös myöhemmin matematiikan tunneilla.

– Kun tehtävät liittyivät teoksiin, joita he olivat itse tutkineet, niitä tehtiin aivan erilaisella otteella. Motivaatio oli selvästi korkeampi kuin tavallisissa kertausharjoituksissa.

Taide herätti tunteita, uteliaisuutta ja uusia ideoita

Museokäynniltä jäi mieleen useita teoksia, jotka puhuttelivat oppilaita eri tavoin. Erityisesti Reidar Särestöniemen vahvavärinen taide herätti huomiota.

– Särestöniemen teokset nousivat monessa keskustelussa esiin. Oppilaat kiinnittivät huomiota erityisesti värimaailmaan.

Myös ihmisiä esittävät teokset houkuttelivat osallistumaan.

– Huomasin, että oppilaat menivät teosten viereen seisomaan samoihin asentoihin kuin kuvissa olevat henkilöt ja ottivat siellä selfieitä. He löysivät teoksista myös itsensä ja oman tapansa lähestyä niitä.

Projektin myötä Laine on alkanut nähdä matematiikan oppimisympäristöt aiempaa laajemmin. Kaikkien projektien ei hänen mukaansa tarvitse sisältää varsinaista retkeä.

– Vastaavaa voisi toteuttaa pienemmässä mittakaavassa omassa koulussa. Esimerkiksi oppilaiden omista töistä voisi rakentaa näyttelyn, jonka ympärille laadittaisiin matematiikan tehtäviä. Kohteena ei välttämättä tarvitse olla myöskään museo. Myös koulun piha, lähiluonto tai vaikkapa parkkipaikka voi toimia kiinnostavana lähtökohtana matematiikan tutkimiselle. Olen alkanut miettiä paljon tällaisia vaihtoehtoisia oppimisympäristöjä.

Science on Stage toi uusia näkökulmia

Ensimmäinen osallistuminen Science on Stage -festivaaleille jätti Laineelle erittäin myönteisen vaikutelman.

– Olen ollut yllättynyt siitä, kuinka paljon täällä on osallistujia ja kuinka erilaisista ympäristöistä he tulevat. Mukana on sekä varhaiskasvatuksen että lukion opettajia ja esillä on valtavan monenlaisia projekteja. Täällä on tullut vastaan useita sellaisia ideoita, joita haluan lähteä kehittämään eteenpäin. Lisäksi olen saanut ehdotuksia yhteistyöstä muiden opettajien kanssa.

Laine kokee, että kansainväliset kohtaamiset tuovat energiaa ja uusia näkökulmia opetukseen.

– Tällaisista tapahtumista saa valtavasti virtaa omaan työhön. Kun itse innostuu, on helpompi innostaa myös oppilaita. Juuri nyt fiilis on todella positiivinen.

Projekti osoittaa, että matematiikkaa voi löytää yllättävistä paikoista. Kun oppiminen sidotaan kokemuksiin, havaintoihin ja oppilaiden omaan toimintaan, myös perinteiset sisältöalueet voivat näyttäytyä täysin uudessa valossa.

Lue lisää

Pysy kartalla Science on Stage -toiminnasta ja seuraavasta hausta tilaamalla LUMA-keskus Suomen uutiskirje tästä linkistä tai seuraamalla sivua Science on Stage -toiminta Suomessa.

Artikkeli Matematiikka kohtaa taiteen – museovierailu innosti oppilaat oppimaan uudella tavalla julkaistiin ensimmäisen kerran LUMA-keskus Suomi.

LUMA-keskus Suomi

Lintuja, luontoa ja kansainvälistä yhteistyötä – eskarit seurasivat siivekkäitä ystäviään yli maarajojen

Mitä koulun pihalla oikeastaan elää? Tähän kysymykseen lähdettiin etsimään vastausta Taipalsaaren Kirkonkylän koulun esiopetuksessa. Matkan varrella projekti kasvoi pelkkää luonnon havainnointia laajemmaksi, kun mukaan tuli päiväkoteja muista maista, taidetta, matematiikkaa, lintujen tunnistamista ja ennen kaikkea lasten omaa uteliaisuutta.

Science on Stage Europe -festivaalilla Liettuassa esitelty projekti Through the Eyes of a Jay: A Child-Led Exploration of Birds and Seasons sai alkunsa lasten kysymyksistä. Projekti oli toteutettu yhteistyössä tanskalaisen Lille Værløse Skolen opettajan Mette Hejn kanssa.

– Alun perin havainnoimme ihan kaikkea, mitä koulun pihalla näkyi. Huomasimme kuitenkin pian, että linnut olivat se ryhmä, joka herätti lapsissa eniten kiinnostusta. Siitä syntyi ajatus lähteä tutkimaan niitä tarkemmin yhdessä tanskalaisen Meten kanssa, kertoo projektia esitellyt esiopetuksen opettaja Kirsi Rehunen.

Lasten kysymykset ohjasivat tutkimusta

Projekti rakentui lasten omien havaintojen ja kysymysten ympärille. Kysymyksiä kertyi lopulta noin viisikymmentä ja niiden joukossa oli niin suuria kuin pieniäkin pohdintoja.

Lapset halusivat tietää, mitä lintuja heidän kotiseudullaan elää, millaisia ääniä ne pitävät ja miksi jotkin linnut tuntuvat olevan kaikkialla. Yksi lapsista pohti jopa, kuuluiko pihalta kummituksen ääni. Myöhemmin selvisi, että salaperäisen äänen takana olikin sepelkyyhky.

– Kysymykset lähtivät aidosti lasten arjesta. Jotakuta mietitytti, miksi jäätelökioskin ympärillä pyörii niin paljon lintuja. Toiset halusivat tietää, minne kuhankeittäjä talveksi katoaa tai voiko saman linnun tavata myös toisessa maassa, Rehunen kertoo.

Vuodenaikapuu kasvoi havaintojen mukana

Projektin keskiössä oli luonnon havainnointi. Lapset rakensivat suuren vuodenaikapuun, johon kirjattiin eri vuodenaikoina tehdyt havainnot. Syksyn, talven, kevään ja kesän lintulajit muodostivat vähitellen yhteisen visuaalisen tarinan lähiluonnosta.

Merkittävä osa työskentelystä tapahtui metsässä. Taipalsaarella ryhmä retkeili säännöllisesti lähimetsään, jossa havainnointia harjoiteltiin rauhassa ja keskittyen.

– Syksyllä viiden minuutin hiljainen havainnointitehtävä tuntui lapsista todella pitkältä. Keväällä tilanne oli aivan toinen. Silloin viisi minuuttia ei enää riittänyt, vaan lapset olisivat halunneet jatkaa tarkkailua pidempään.
Metsäretkillä apuna olivat myös Etelä-Karjalan lintuyhdistyksen asiantuntija Kirsi Hovilehto, joka auttoi tunnistamaan alueen lajeja ja kertoi lintujen elämästä.

SonS2026_posteri_kirsi

Ystäviä Tanskasta, Latviasta ja Etiopiasta

Projekti ei jäänyt vain Suomen rajojen sisäpuolelle. Yhteistyökumppanit Tanskasta seurasivat oman ympäristönsä lintuja ja vertailivat havaintojaan suomalaisten lasten kanssa. Yhteisiä keskusteluja käytiin etäyhteyksien välityksellä. Lapset pohtivat esimerkiksi, mitä lajeja eri maissa tavataan ja miten vuodenaikojen vaihtelu näkyy lintujen käyttäytymisessä.

Mukana oli myös päiväkoteja Latviasta sekä yhteys kansainväliseen kouluun, Etiopiaan. Yksi videokeskusteluista jäi erityisesti Rehusen ja ryhmän mieleen.

– Etiopialaisessa luokassa oli yhtäkkiä valtavan paljon varpusia. Lapset ryhtyivät pohtimaan syytä yhdessä. Ensin arveltiin, että linnut olivat paenneet jotakin petoa, mutta lopulta päädyttiin siihen, että ne olivat ehkä hakeutuneet sisälle kuumuutta pakoon.

Kansainvälinen yhteistyö auttoi lapsia ymmärtämään, että samankaltaisia ilmiöitä tutkitaan myös muualla maailmassa.

Oppimista monella tavalla

Lintuprojekti yhdisti luontevasti useita oppiaineita. Havaintoja kirjattiin, luokiteltiin ja tilastoitiin. Samalla harjoiteltiin matematiikkaa, tiedon käsittelyä sekä luonnontieteellistä ajattelua.

Lintujen tunnistamisessa hyödynnettiin BirdLifen materiaaleja ja osa lapsista kehitti huomattavan vahvan lajintuntemuksen. Projektin aikana valmistui myös runsaasti taideteoksia. Lintuja toteutettiin esimerkiksi maalauksina ja neulahuovutuksina.

Rehunen nostaa esiin erityisesti lasten erilaiset vahvuudet.

– Joku tunnisti lintujen värit, toinen muisti niiden äänet ja kolmas osasi matkia niitä. Lapset huomasivat itsekin, että ryhmässä jokainen osasi jotakin erityistä. Yhdessä he pystyivät paljon enemmän kuin yksin.

Itsehuovutettu lintuLapsi kiikaroi luonnossaLapsen lehdistä askartelema lintu

Science on Stage -festivaalilla kohtaamiset korostuivat

Kirsi Rehunen toi Science on Stage -festivaaleille lasten tekemiä havaintoja.

Liettuassa järjestetyllä Science on Stage Europe -festivaalilla projekti herätti runsaasti kiinnostusta. Rehusen mukaan tämän vuoden tapahtumassa korostui erityisesti opettajien välinen vuorovaikutus.

– Ihmiset eivät vain käy katsomassa esityksiä, vaan keskustelevat aktiivisesti ja etsivät uusia yhteistyökumppaneita. Moni halusi heti tietää lisää projektista ja vaihtaa yhteystietoja tulevia hankkeita varten.

Yksi festivaalin hauskimmista keskustelunaiheista liittyi kuhankeittäjään. Eri maissa linnun ääntä kuvataan ja tulkitaan eri tavoin, mikä herätti osallistujissa paljon kiinnostusta ja naurua. Kuhankeittäjä (Oriolus oriolus), englanniksi Eurasian Golden Oriole, on yksi Euroopan tunnetuimmista muuttolinnuista. Rehunen huomasi keskustellessaan opettajien kanssa, että eri puolilla Eurooppaa ihmiset ovat kuulleet linnun vihellyksessä nimiä, sanoja ja kokonaisia lauseita.

  • Portugalissa kuhankeittäjää kutsutaan nimellä papa-figos, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ”viikunoiden syöjää”. Siellä linnun nimi ei siis perustu sen ääneen, vaan ruokailutottumuksiin.
  • Puolassa kuhankeittäjän huilumaisesta laulusta kuullaan usein sanat ”Zofija, Zofija!”. Ja lintu saapuu Puolaan Sofian päivänä.
  • Unkarissa kuhankeittäjän nimi on sárgarigó, ”keltainen rastas”. Sen laulua kuvataan sanoilla ”Huncut a bíró!”, mikä tarkoittaa suunnilleen ”Tuomari on veijari!” tai ”Konna se tuomari on!”.
  • Ukrainassa linnun laulun on paikoin tulkittu kuulostavan naisen nimeltä ”Yeva, Yeva!”. Itäslaavilaisessa perinteessä lintujen ääniä on usein yhdistetty ihmisten nimiin.
  • Liettuassa kuhankeittäjä tunnetaan nimellä volungė. Sen laulun sanotaan kuulostavan siltä kuin lintu huutelisi ”Grybų! Grybų!”, eli ”Sieniä! Sieniä!” tai ”Sieniä poimimaan.” Lintu saapuu samaan aikaan kun korvasieniä löytyy metsistä.
  • Ranskassa kuhankeittäjän nimi on Loriot d’Europe. Erityisen tunnettu se on Loiren, Garonnen ja Rhônen jokivarsilla, missä sen kirkkaan keltaisen höyhenpuvun voi nähdä puiden latvuksissa. Ranskalaiset kuvaavat linnun laulua tavuilla ”di-de-lio”, jotka jäljittelevät sen melodista vihellystä.
  • Saksassa kuhankeittäjä on Pirol. Sen laulua kuvataan useilla tavusarjoilla, kuten ”wiela-wieo”, ”di-dü-li” tai ”lü-lo-lü”. Saksassa ääntä ei tulkita lauseeksi, vaan sitä jäljitellään melodianomaisilla tavuilla.
  • Virossa kuhankeittäjän nimi on peoleo, mutta myös lisänimi vihmakass, ”sadekissa”. Linnun laulun on uskottu ennustavan sadetta ja ukkosta. Sen ääntä kuvaillaan tavallisesti tavusarjalla ”tsio-tsio, eo-eo”.
  • Tsekissä linnun nimi on Dylióliju ja Slovakiassa Vlha obyčajná siellä linnun laulua ei kuvattu lausein.

Kuhankeittäjän elämä ei ole pelkkää laulua. Laji talvehtii trooppisessa Afrikassa ja lentää joka vuosi tuhansia kilometrejä Euroopan ja Afrikan välillä. Pitkän muuttomatkan aikana se kohtaa monia vaaroja. Erityisesti Välimeren alueella esiintyy edelleen laitonta lintujen pyydystämistä ja ampumista, mikä uhkaa monia muuttolintulajeja, myös kuhankeittäjää. Silti joka kevät keltamusta lintu palaa Euroopan metsiin, myös Taipalsaarelle. Laulu on kaikkialla lähes sama, mutta ihmiset kuulevat siinä eri asioita.

Linnuista liikkeelle lähtenyt projekti osoitti, kuinka lasten uteliaisuus voi johtaa laaja-alaiseen oppimiseen. Samalla se yhdisti luontohavainnot, kansainvälisen yhteistyön, taiteen ja tieteen tavalla, joka innosti niin lapsia kuin opettajiakin.

Lue lisää

Tutkijahippa (lajitunnistaminen)
  • Välineet: kortit/esineet
  • Leikissä on useita tutkijoita, useita hippoja ja leikkijöitä. Leikimme tutkijahippaa metsäretkillämme.
  • Jokaisella leikkijällä on yksi linnun kuva kädessä. Kun hippa saa leikkijän kiinni, hän menee tutkijan luo ja kysyy, mikä hänen kädessään oleva lintu on.  Mikäli tutkija tietää oikean vastauksen kysymykseen, leikkijä antaa kortin tutkijalle ja roolit vaihtuvat. Jos tutkija ei tiedä oikeaa vastausta, hän jatkaa tutkijana ja leikkijä pakenee edelleen hippaa. Tutkijan vieressä voi olla aikuinen tunnistamisen tukena.
  • Näin lintuprojektimme sisälsi myös runsaasti liikuntaa ja lintujen tunnistaminen edistyi huimalla vauhdilla.
  • Lähde: Tutkijahippa – Metsämörriohjaajat ry 

Pysy kartalla Science on Stage -toiminnasta ja seuraavasta hausta tilaamalla LUMA-keskus Suomen uutiskirje tästä linkistä tai seuraamalla sivua Science on Stage -toiminta Suomessa.

Artikkeli Lintuja, luontoa ja kansainvälistä yhteistyötä – eskarit seurasivat siivekkäitä ystäviään yli maarajojen julkaistiin ensimmäisen kerran LUMA-keskus Suomi.

LUMA-keskus Suomi

Musiikkia, fysiikkaa ja askartelemista – Ville-Pekka Kilpi innostaa opiskelijoita äänen salojen pariin

Miten ihminen kuulee musiikin? Miksi viulu ja huilu kuulostavat erilaisilta, vaikka ne soittavat samaa säveltä? Entä voiko toimivan soittimen rakentaa paperista? Näitä kysymyksiä tutkitaan Otaniemen lukion fysiikanopettaja Ville-Pekka Kilven kehittämällä kurssilla, jonka pohjalta syntyi myös Science on Stage -festivaalilla esitelty projekti The Physics of Musical Instruments. Projekti yhdistää fysiikan, musiikin, käsillä tekemisen ja luovuuden tavalla, joka on saanut opiskelijat innostumaan vuodesta toiseen.

Äänen fysiikkaa käytännön kautta

Projektin lähtökohtana on Otaniemen lukiossa toteutettava musiikin fysiikan kurssi, jossa äänen ilmiöitä lähestytään käytännön tekemisen kautta.

– Kurssilla tutustutaan siihen, miten erilaiset soittimet toimivat. Aloitamme ihan perusteista eli siitä, miten kuulo toimii ja miten ihminen tunnistaa sävelkorkeuden. Se on itse asiassa yllättävän monimutkainen prosessi, Kilpi kertoo.

Keskeisessä roolissa ovat yläsävelet eli harmoniset taajuudet, joiden ansiosta ihminen pystyy erottamaan eri soittimet toisistaan.

– Pelkkä puhdas siniääni ei kuulosta ihmisestä erityisen kiinnostavalta. Soittimien tunnistaminen ja niiden ominainen sointi perustuvat juuri yläharmonioihin. Kun ymmärtää, miten kuulo toimii, voi alkaa ymmärtää myös sitä, miksi eri soittimet kuulostavat erilaisilta.

Teoriaa ei kuitenkaan opiskella vain kirjoista.

– Kurssi on hyvin käytännönläheinen. Rakennamme erilaisia kielisoittimia, puhallinsoittimia, kaiuttimia, mikrofoneja ja sähkökitaran mikkejä. Mukana on myös elektroniikkaa ja äänen käsittelyä. Joka vuosi kurssia kehitetään vähän pidemmälle

SonS2026_posteri_Veli-Pekka

Soittimia paperista ja pilleistä

Festivaalille Kilpi toi mukanaan opiskelijoiden kanssa kehitettyjä rakennelmia, joita myös vierailijat pääsivät kokeilemaan.
Pöydältä löytyi muun muassa paperista valmistettuja soittimia sekä erilaisia puhallinsoitinkokeiluja.

– Vieraat voivat rakentaa esimerkiksi nokkahuiluja. Ne ovat hieman haastavampia, mutta paperipilleistä valmistetut oboet onnistuvat lähes jokaiselta. Ne ovat myös sopivan äänekkäitä tällaiseen tapahtumaan, hän naurahtaa.

Mukana oli myös itse rakennettu kaiutin, jonka toimintaa oli vaikea demonstroida meluisassa näyttelytilassa. Soitinrakennelmat tarjoavat samalla mahdollisuuden oikaista yleisiä väärinkäsityksiä soittimista.

– Moni yllättyy kuullessaan, että puupuhaltimen ei tarvitse olla puusta tehty. Olennaista on se, että ilmanpatsas värähtelee. Soittimen voi rakentaa paperista, metallista tai muovista ja silti se käyttäytyy akustisesti samalla tavalla. Sama pätee vaskisoittimiin. Trumpetin voi tehdä muovista, eikä materiaali yksin määritä sen sointia.

Kurssi, joka täyttyy ennätysajassa

Opiskelijoiden vastaanotto on ollut erittäin myönteinen. Ensimmäisellä toteutuskerralla opiskelijat eivät vielä tienneet, mitä odottaa. Kokemus osoittautui kuitenkin niin onnistuneeksi, että seuraavana vuonna kurssi täyttyi jo ennakkovalinnoissa.

– Meillä ei juuri lasketa kaavoja tai ratkaista tehtäviä perinteisessä mielessä. Sen sijaan rakennetaan, kokeillaan, soitetaan ja kuunnellaan. Opiskelijat tekevät myös omia projektejaan. Se tuntuu vetoavan moniin.

Kurssi on herättänyt kiinnostusta myös jatko-opintoihin. Vaikka ensimmäiset osallistujat eivät vielä ole ehtineet akustiikan maisterivaiheeseen asti, monet ovat kertoneet kiinnostuneensa alasta.

– On hienoa kuulla, että opiskelijat löytävät uusia kiinnostuksen kohteita. Välillä sitä kuitenkin miettii myös vastuuta. Minulla on ollut tähtitiedekurssi jo kymmenen kertaa ja nyt useampi entinen opiskelija opiskelee tähtitiedettä. Jos akustiikan kanssa käy samalla tavalla, täytyy toivoa, että he löytävät myös hyviä työpaikkoja, Kilpi hymyilee.

Hänen mukaansa ala tarjoaa Suomessa erinomaisia mahdollisuuksia esimerkiksi äänenkäsittelyn, ohjelmistokehityksen ja akustiikan tutkimuksen parissa.

Festivaalilla syntyy uusia yhteistyöideoita

Ville-Pekka Kilpi pitelee tapahtumassa kylttiä, jossa lukee I love science.

Science on Stage Europe -festivaalissa Kilpeä on erityisesti ilahduttanut kansainvälinen yhteistyö ja kollegoiden kohtaaminen.

– Olen vaihtanut valtavan määrän yhteystietoja. Kreikkalaisten kanssa on viritteillä yhteistyötä, ja olen löytänyt useita opettajia, jotka ovat yhtä innostuneita fysiikan demonstraatioista kuin minäkin.

Hänen mukaansa tapahtuman tunnelmassa on jotain samaa kuin Euroviisuissa.

– Täällä on eri maiden lippuja, upeita esittelypisteitä ja valtavasti energiaa. Kaikki ovat samaan aikaan sekä esittelijöitä että vierailijoita. Kun haluaa omalle osastolleen vieraita, tulee itsekin käytyä muiden luona. Siksi keskusteluja syntyy jatkuvasti.

Festivaalilta tarttuu mukaan myös uusia ideoita opetukseen. Yksi kiinnostavimmista tuli kokeneelta skotlantilaiselta fysiikan opettajalta, joka esitteli Kilvelle uudenlaisen puhallinsoittimen.

– Siinä on putki, jonka molempiin päihin kiinnitetään ilmapallo. Kun palloja puristellaan, soitin toimii vähän poikkihuilun tavoin. Sellainen täytyy ehdottomasti rakentaa seuraavaksi opiskelijoiden kanssa.

Juuri tällaiset kohtaamiset ovat Kilven mielestä tapahtuman suurin arvo. Uusia ideoita syntyy jatkuvasti ja parhaimmillaan ne päätyvät innostamaan seuraavaa opiskelijaryhmää tutkimaan äänen fysiikkaa aivan uudesta näkökulmasta.

Lue lisää

Lue matkakertomus Liettuan Science on Stage -festivaaleilta

Tutustu Hellin Pietikäisen arktiseen Science on Stage -projektiin

Pysy kartalla Science on Stage -toiminnasta ja seuraavasta hausta tilaamalla LUMA-keskus Suomen uutiskirje tästä linkistä tai seuraamalla sivua Science on Stage -toiminta Suomessa.

Artikkeli Musiikkia, fysiikkaa ja askartelemista – Ville-Pekka Kilpi innostaa opiskelijoita äänen salojen pariin julkaistiin ensimmäisen kerran LUMA-keskus Suomi.

LUMA-keskus Suomi

Lähteet