Joka päivä käsitellään mitä erilaisempia aineita. Niillä on tunnusomaisia ominaisuuksia, kuten ulkonäkö, haju ja maku. Varhainen aineen luokittelu perustui tällaiseen aistinvaraiseen havainnointiin, mutta myöhemmin niitä opittiin luokittelemaan kemiallisten ominaisuuksien perusteella.

Aistihavaintoihin perustuva luokittelu kertoo jotain kyseisen aineen kemiallisista ominaisuuksista, mutta kemiallisia kokeita tarvitaan, että saadaan varmuus siitä, millaisista rakenneosista aine koostuu ja miten nämä osat sitoutuvat toisiinsa.

Kuva: Tulivuoren purkautumisesta vapautuvaa rikkiä eri olomuodoissa.

Arkipäivän aineet ovat vain harvoin täysin puhtaita alkuaineita tai yhdisteitä. Niitä tarvitaan lähinnä laboratoriossa, kun taas useimmat arkipäivän aineet ovat seoksia. Alkuaineita ja yhdisteitä sekoittamalla materiaalien ominaisuuksia voidaan säädellä ja saada niistä paljon käyttökelpoisempia.

Esimerkiksi puhdas kulta olisi korumetallina liian pehmeää. Se naarmuuntuisi helposti jo keittiövälineillä käsiteltäessä, mutta kuparin kanssa seostettuna korumetallista tulee riittävän kovaa ja kulutusta kestävää.


Kuva: Kultaseppä lämmittää kullan juoksevaksi kuumalla liekillä.