Vedellä on voimakas pintajännitys. Kun raudasta valmistettu paperiliitin lasketaan varovasti veden kalvomaiselle pinnalle, liitin jää siihen lepäämään. Pienikin töytäisy saa liittimen vajoamaan pohjalle, eikä se enää palaa pinnalle, koska rauta on vettä tiheämpää.

Tässä kuvassa näkyy, kuinka alumiinikiekko on painanut veden pinnan kuopalle. Näyttää todella siltä kuin veden pinnalla olisi oikea kalvo. Huomaa, että kiekko ei kellu, vaan se pysyy veden pinnalla pelkän pintajännityksen ansiosta. Veden pintajännitys johtuu veden molekyyleistä, jotka veden pinnalla tarrautuvat toisiinsa tiukemmin kuin veden sisällä. Jos kiekko vajoaa pohjalle, se myös jää sinne.

Veden pintajännitys on niin voimakas, että se vetää vesipisaran pyöreäksi. Alusta, jolla pisara on, vaikuttaa siihen, kuinka pyöreä pisarasta tulee. Poimulehden pinnalla vesi vetäytyy helposti pallomaiseksi. Sama vaikutus on vahatulla pinnalla sekä linnun höyhenellä.

Veden pintajännitys on niin voimakas, että kolikon päälle voidaan tiputtaa suuri määrä vesipisaroita ilman, että pintajännitys heti murtuu. Myös mukiin voi lisätä vettä jonkin verran yli reunojen. Mitä kylmempää ja puhtaampaa vesi on, sitä voimakkaampi on pintajännitys.

Saippuan vaikutus veden pintajännitykseen voidaan havaita tästä kuvasta. Kun rasvaiselle muoville maalataan vesivärillä viiva, se häipyy veden pisaroinnin takia lähes näkymättömiin. Sen sijaan vesiväri, johon on lisätty saippuaa, levittyy tasaisesti, kuten alemmasta viivasta näkyy. Saippuaa käytetäänkin veden pintajännityksen vähentämiseen esimerkiksi pyykinpesussa. Saippuan ansiosta vesi tunkeutuu vaatteen pienimpiinkin koloihin. Pyykinpesuveden lämmitys vielä tehostaa vaikutusta.

Vesimittari luistelee veden kalvomaisella pinnalla. Sen jalat ovat karvaiset ja rasvaiset, mikä estää pinnan rikkoutumista. Moni muukin pieni selkärangaton eläin kykenee liikkumaan veden pintakalvolla.