Alueilla, joilla tuuli pyyhkii lumet avoimilta rinteiltä, selviytyvät vain matalimmat kasvit. Kasvin latva kohoaa korkeintaan noin viiden cm:n korkeudelle. Sekin mitta voi olla liikaa, ja kasvin solukot tuhoutuvat lumenpinnan yläpuolisista osista.

Tuulen paljaaksi pyyhkimistä tunturiharjanteista hyötyy kiiruna etsiessään tunturi- ja vaivaiskoivun versoja ja urpuja ravinnokseen.

Talvella tunturien lakialueilla on vain vähän eläimiä. Suurin osa eläimistä siirtyy talveksi metsävyöhykkeelle.

Paksun lumen alueilla tunturin kasvit selviävät puolen metrin tai metrin korkeudelle. Kovat pakkaset tasoittavat varpujen ja pajujen latvat. Suomessa tunturipaljakoilla kasvaa kookkaita puita vain lumisissa, suojaisissa paikoissa puronnotkoissa ja tunturikuruissa.

Paljakoilla tunturikoivut selviytyvät kasvattamalla osan runkoa vaakasuorassa maanpintaa pitkin. Vaivaiskoivu on paljakalla kokonaan pinnanmyötäinen.

Tunturin eläimet ovat sopeutuneet hyvin koviinkin pakkasiin. Paikoittain on sulia koskenpätkiä, joissa viihtyvät sukeltelevat koskikarat ja mäenlaskuistaan tunnetut saukot.

Porot, hirvet, jänikset, ahmat ja sudet liikkuvat aktiivisesti tuntureilla jälkiä lumeen jättäen. Kuukkelit ottavat retkeilijät talvella vastaan yhtä tuttavallisesti kuin muinakin vuodenaikoina.

Runsaslumisilla alueilla koivikko kasvaa pinnanmyötäisenä. Kuvassa Saariselän Kiilopään rinnealuetta, jossa kasvaa mm. vaivaiskoivuja.