10.1 Uhanalaisuuden perusteita

Uhanalaisella lajilla tarkoitetaan lajia, joka on vaarassa kuolla sukupuuttoon tai hävitä joltakin alueelta. Ihminen on ollut aiheuttamassa suuren osan lajien sukupuutoista ja lisää monissa tapauksissa lajin uhanalaisuutta omilla toimillaan.

Naali on äärimmäisen uhanalainen laji Suomessa.

Esimerkiksi naalin kohtaloksi on koitunut kaunis turkki. Ihminen on turhamaisuudessaan romahduttanut naalikannat sukupuuton partaalle. Kesy ja utelias eläin on ollut turkismetsästäjille helppo saalis. Metsästys on esimerkki ihmisen välittömästä vaikutuksesta naalin uhanalaistumisessa. Ihminen aiheuttaa myös välillisesti naalin uhanalaistumiseen, sillä ilmastonmuutoksen myötä naalin elinalueet kaventuvat.

Uhanalaisimpia ovat luonnontilaisten metsien lahopuustosta riippuvaiset eläimet, kasvit ja sienet. Suomen kaikista uhanalaisista lajeista 36 % elää metsissä. Uhanalaisista metsälajeista yli 80 % elää vanhoissa metsissä. Eniten uhanalaisia lajeja on selkärangattomien ja sienten ryhmissä. Monet kovakuoriaiset esiintyvät ainoastaan vanhoissa metsissä. Vanhoissa lehdoissa on monia uhanalaisia tatteja, helttasieniä ja kovakuoriaisia. Nuorissa lehdoissa on lisäksi paljon uhanalaisia perhosia. Koska paloalueet ovat nykyään harvinaisia, niiden hyönteislajit ovat myös uhanalaisia.

Keltarihmakääpä on vanhojen metsien erittäin uhanalainen kääpälaji.

Yle: ahma Yle: hämeenkylmänkukka