Suurin osa Suomen suojelluista metsistä on Pohjois-Suomessa, jossa sijaitsee laajat valtion erämaa-alueet ja useita suuria kansallispuistoja. 

Etelä-Suomen metsät ovat maamme monimuotoisinta metsäluontoa, ja ne ovat pääosin yksityisomistuksessa. Etelä-Suomessa metsätalouden vaikutus luontoon on huomattavan suurta mm. hakkuiden vuoksi. Alueet ovat myös pirstaloituneet entisestään metsäautoteiden sekä muun rakentamisen vuoksi. 

Suojeltuja metsiä on eteläisessä osassa maata vain alle kaksi prosenttia. Etelä-Suomen luonnonsuojelualueet ovat kuin pieniä saaria metsätalouden suuressa meressä. Näiden suojeltujen metsien ulkopuolella hakkuut kohdistuvat mm. vanhoihin kuusivaltaisiin metsiin. Erityisen uhanalaisia metsiä ovat reheväkasvuiset lehdot ja vanhat aarniometsät.

Suomessa luonnonsuojelua toteutetaan luonnonsuojelulainsäädännön avulla sekä EU:n luontodirektiivien kautta. Lisäksi metsälaissa on määritelty suojeltavia elinympäristöjä.

Riistaeläinten kohdalla metsästyslainsäädäntö rajoittaa metsästettävien lajien vähenemistä. Lajeja saa metsästää kestävän käytön periaatteen mukaisesti ja siten, että metsästys ei vaaranna riistaeläinkantoja.