Inventaari on ensimmäisiä askelia kielen ilmiöiden analyysissa. Funktionaalista on ensin toimia kielellä ja ottaa haltuun kokonaisia, tilanteisia ilmauksia, ja siirtyä vasta sitten tähän koontivaiheeseen. Tässä osiossa kootaan muutamien verbien persoonataivutus. Tarkoituksena on esitellä ilmiö hyvin alustavasti: auttaa havaitsemaan, että ja miten tekemissanat taipuvat tekijän mukaan. Tässä vaiheessa kaikista verbeistä ei tarvitse esitellä kaikkia persoonia; tärkeää on pohtia, millaisissa tilanteissa on hyvä hallita mitäkin muotoja. Epämuodollisissa kasvokkaisissa tilanteissa keskeisimpiä ovat sä- ja mä -muodot; toisesta puhuessa myös hän/se; me-muodoista etenkin puhekielinen passiivimuoto; esimerkiksi koulun ohjeissa te. Inventaariin on tuotu joitakin verbejä sekä yleiskielisessä että puhekielisessä muodossa. Näitä rekisterieroja on hyvä lähteä alusta saakka havainnoimaan, mutta jälleen: kaikista verbeistä ei ole syytä kuormittaa kaikilla muodoilla. Erityisesti olla-, mennä- ja tulla-verbeistä on tärkeä tunnistaa sekä pikapuhemuodot (oon, meen, tuun) että yleiskielisemmät variantit. On hyvä alkaa myös hahmottaa alusvasti, missä tilanteissa ja kenelle mitäkin muotoja käytetään (esim. pikaviestissä kaverilla voidaan kirjoittaa "mä tuun").

Toisena koottavana asiana on numerot 1–20, joita tarvitaan viestinnässä jo alkuvaiheessa hyvin moninaisissa tilanteissa: esimerkiksi henkilötiedoissa merkitään usein ikä, syntymäaika, osoite, puhelinnumero jne. Myös moninaista muuta informaatiota välitetään numeroin, esimerkiksi aikatauluja, joita käsitellään tarkemmin osioissa Aika ja Paikat.