Valkoselkätikan tilanne on luonut uskoa luonnonsuojelutöitä tekevien keskuuteen. Voitiinhan viimeisimmässä uhanalaisarvioinnissa luokitus vaihtaa äärimmäisen uhanalaisesta erittäin uhanalaiseksi.

Kannassa tapahtuneet muutokset ovat määrällisesti huomattavat, kun vertaa pesimäaikaisten reviirien määrää: 1990-luvulla Suomessa oli alle 30 paria, v. 2004 pesimäreviirejä oli vain 66. Tämän jälkeen kanta on alkanut kasvaa. Vuonna 2009 reviirejä oli jo noin 160, ja vuoden 2016 seurannoista löytyi 250 pesimäreviiriä.

Kanta on kasvanut etenkin tikkojen elinympäristöjen suojelun ansiosta. Myös itärajan takaa on lentänyt lajikumppaneita maamme itä- ja kaakkoisosiin.

Kannan kasvua rajoittaa kuitenkin sopivien elinympäristöjen vähyys. Suojelutoimista elinympäristöjen suojelu ja lahopuun lisääminen ovat ensiarvoisia, sillä valkoselkätikka etsii ravinnokseen varsinkin lahoissa lehtipuissa elävien hyönteisten toukkia. 

Valkoselkätikkojen esiintymisalueiden suojelu ja niillä toteutettavat hoitotoimet lisäävät monimuotoisuutta, sillä muutkin eläin- ja kasvilajit hyötyvät toimista. Elinympäristöissä lahopuun määrän lisääminen on parantanut esimerkiksi uhanalaisten kovakuoriaisten selviytymistä.

Yle: valkoselkätikka