Nopea palaminen vaati neljä asiaa. Ensinnäkin tarvitaan palava aine, kuten kynttilän vaha. Toiseksi tarvitaan happea, jota on esimerkiksi ilmassa. Kolmanneksi tarvitaan korkea lämpötila, joka tavallisimmin saadaan aikaan jollain sytyttimellä. Neljänneksi tarvitaan kemiallinen reaktio, joka ruokkii itseään. Sitä kutsutaan ketjureaktioksi. Kun palamista yritetään sammuttaa, kohdistetaan toimet juuri näihin neljään asiaan.

Palaminen tarvitsee happea, jota on ilmassa. Kun kynttilä suljetaan tiiviisti purkin sisään, liekki vähitellen sammuu. Purkin happi on muuttunut vedeksi ja hiilidioksidiksi, eikä sitä enää pääse purkkiin lisää. Huomaa purkin sisäpinnalle tiivistynyt vesi.

Kynttilänsammutin perustuu samaan asiaan kuin edellinen purkkikokeilu. Liekki suljetaan kelloon, kunnes palaminen tukehtuu vapaan hapen puutteeseen. Kuvassa näkyy vahasumua. Jäähtyvä vahakaasu on tiivistynyt vahapisaroiksi ja muodostaa hetken aikaa vahapisarapilviä.

Myös hiilidioksidilla voidaan sammuttaa liekki. Hiilidioksidikaasu on ilmaa raskaampaa, joten se peittää liekin. Palaminen ei saa happea, vaan tukehtuu. Hiilidioksidi on samalla tavalla vaarallista myös ihmiselle.



Palaminen tukehtuu vapaan hapen puutteeseen. Vasemmalla kynttilänsammutin ja oikealla liekin sammutus hiilidioksidilla.