Jokaisessa ekosysteemissä on tuottajia ja kuluttajia. Tuottajat ovat eliöitä, joiden ei tarvitse ottaa tarvitsemaansa energiaa toisista eliöistä. Metsäekosysteemeissä näitä tuottajia ovat kaikki vihreät kasvit. Ne saavat energian Auringon valosta. Tuon energian ne kykenevät sitomaan kemialliseen muotoon, esimerkiksi sokereiksi.

Kun kasvit ovat rakentaneet eloperäisiä yhdisteitä auringon energian avulla, siitä pääsevät hyötymään muutkin eliöt.


Kesäinen koivumetsä. Koivu ja muut kasvit saavat energiansa Auringosta.

Kasvinsyöjät voivat syödä kasveja ja pedot toisia eläimiä. Nämä eliöt ovat kuluttajia. Metsän eri tuottajat ja kuluttajat muodostavat toisiaan ravinnoksi käyttävien eliöiden sarjoja, ravintoketjuja. Niissä alun perin auringosta peräisin olevaa, kasvien sitomaa energiaa siirtyy eliöltä toiselle.

Esimerkiksi tammi sitoo auringon energiaa ja kasvaa sen avulla rakentamistaan yhdisteistä.

Perhosen toukka syö tammen lehtiä. Se on kasvinsyöjä, joka saa tarvitsemansa energian tammen lehdistä. Toukasta kuoriutuva perhonen voi tulla jonkin hyönteissyöjän kuten räystäspääskyn syömäksi. Petolintu voi saalistaa pääskyn. Esimerkiksi nuolihaukka on tällainen muita lintuja saalistava petolintu. Kaikki nämä eliöt lopulta kuolevat, jolloin niiden sisältämät eloperäiset yhdisteet päätyvät sienien ja muiden maaperän eliöiden hajotettaviksi. Tällöin loputkin kasvin sitomasta energiasta vapautuu. Näin energia virtaa ekosysteemin läpi, mutta eliöiden sisältämät ravinteet palautuvat hajottajien toimesta takaisin kasvien käyttöön.

Ravintoketjuun kuuluu tyypillisesti eri tasoja kuluttajatasoja, tyypillisesti ainakin yksi taso.

• 1. asteen kuluttajat eli kasvinsyöjät
• 2. ja 3. asteen kuluttajat, jotka ovat muita alemman tason kuluttajia syöviä petoja.