Suomen pinta-alasta on lähes kolmannes suota. Suolla pintamaa on turvetta eli heikosti hajonnutta kasvijätettä. Turvetta syntyy, kun jollain alueella veden kierto hidastuu ja seisovassa viileässä vedessä kasvien hajoaminen hidastuu. Suomalaisessa ilmastossa on tähän otolliset mahdollisuudet runsaan kosteuden, vähäisen haihtumisen ja viileyden takia.

Osa soista on puuvaltaisia. Räme on Suomen yleisin suotyyppi. Rämeellä kasvaa harvakseltaan mäntyjä. Tämän lisäksi rämeelle tyypillisiä kasveja ovat suopursu, vaivaiskoivu ja kanerva. Sammaleet ovat pääosin rahkasammalia.

​​
Räme.

Korpi on toinen puustoinen suotyyppi. Korpi on rehevää suota, jossa kuuset ja lehtipuut kasvavat ohuessa turpeessa. Toisin kuin rämeellä, korvessa kenttäkerroksen valtalajina kasvaa usein heiniä ja kortteita.

​​
Korpi.

Tyypillinen mielikuva suosta on neva. Neva on avosuo, eli siellä ei kasva juurikaan puita. Nevan paksu turvekerros on kertynyt tuhansien vuosien aikana heikosti hajonneesta rahkasammaleesta. Kasveista nevalle tyypillisiä ovat esimerkiksi hauskannäköiset suovillat. Nevan keskeltä voi löytyä myös rimpiä eli avovesialueita.

​​
Neva.