Yhdyskuntasuunnittelua säätelee Suomessa maankäyttö- ja rakennuslaki.

Lain tavoitteet kerrotaan sen ensimmäisessä pykälässä:

"Tämän lain tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä.

Tavoitteena on myös turvata jokaisen osallistumismahdollisuus asioiden valmisteluun, suunnittelun laatu ja vuorovaikutteisuus, asiantuntemuksen monipuolisuus sekä avoin tiedottaminen käsiteltävinä olevissa asioissa."

Laki edellyttää selvästi, että aluesuunnittelun on oltava kestävän kehityksen mukaista. Millaista tämä sitten on, eli millainen yhdyskunta tai alue on kestävän kehityksen mukainen? Tarkkoja ja kaikkialle sopivia sääntöjä tai ohjeita ei voida laatia, koska alueet ovat erilaisia. On silti useita periaatteita, joiden pitäisi toimivilla alueilla toteutua.

Ekologisesti kestävä kehitys merkitsee yhdyskuntasuunnittelussa sitä, että luonnon monimuotoisuuden säilymistä ei uhata. Kun asumista, teollisuutta tai muuta ihmistoimintaa sijoitetaan uusille alueille, on tiedettävä, mitä luonnon arvoja alueella on. Tärkeitä kysymyksiä ovat, elääkö alueella uhanalaisiksi luokiteltuja lajeja, löytyykö harvinaisia luontotyyppejä, ja pirstooko alueen käyttö ympäröivää luonnonympäristöä siten, että ympäröivillä alueilla lajien säilyminen vaarantuu. Saastuminen ja melu on myös otettava huomioon. Jos hanke on ympäristön kannalta hyvin merkittävä, siitä on suunnittelun yhteydessä tehtävä YVA-selvitys eli ympäristövaikutusten arviointi. Tällaisia hankkeita ovat esimerkiksi moottoritiet ja voimalaitokset.

Yleisenä periaatteena voidaan sanoa, että ihmistoimintojen sijoittaminen tiiviisti on ekologisen kestävyyden kannalta parempi kuin toimintojen leviäminen laajalle alueelle. Kun toiminnot sijoittuvat pienelle alueelle, luonnonympäristöä tuhoutuu vähemmän. Tiivis yhdyskuntarakenne merkitsee lyhyempiä välimatkoja, jolloin autolla liikkumista tarvitaan vähemmän ja energiaa säästyy muutenkin. Myös teitä ja muita tilaa vieviä rakenteita tarvitaan vähemmän. Ekologisesti kestävän kaupungin suunnittelussa huolehditaan, että kevyt liikenne ja julkiset kulkuyhteydet voivat toimia. Rantoja ei rakenneta täyteen, ja luontoalueiden väliin jää riittäviä ekologisia käytäviä.

Taloudellinen kestävyys aluesuunnittelussa tarkoittaa sitä, että eri elinkeinojen harjoittamiseen varataan riittävästi niille sopivaa tilaa ja huolehditaan riittävistä liikenneyhteyksistä. Esimerkiksi teollisuus tarvitsee usein paitsi paljon tilaa ja liikenneyhteyksiä, myös energiaa sekä jätteiden ja jätevesien käsittelymahdollisuuksia. Maisemilla ei yleensä ole teollisuudelle juuri merkitystä. Teollisuus sijoittuu toimivissa yhdyskunnissa suurten teiden ja rautateiden varsiin keskusta-alueiden ulkopuolelle. Esimerkiksi paperitehtaat sijaitsevat usein jokien varsilla, sillä niistä voidaan saada tehtaiden tarvitsemaa vesivoimaa ja vettä.

Taloudelliseen kestävyyteen liittyy myös kauppojen sijoittaminen. Jotta kauppa voisi kannattaa, sen on oltava ihmisten saavutettavissa. Siksi kauppojen kannattaa sijaita joko tiheään asuttujen alueiden keskellä tai vilkkaiden liikenneyhteyksien varsilla.

Sosiaalinen kestävyys yhdyskuntasuunnittelussa merkitsee, että:

• hyvinvointipalvelut (esim. terveyskeskukset, päiväkodit, apteekit) ovat riittäviä ja ne ovat ihmisten saavutettavissa
• alueet ovat turvallisia
• toimintamahdollisuudet, esim. virkistysalueet ja harrastustilat, jakautuvat oikeudenmukaisesti
• ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa omaan ympäristöönsä
• alueet ovat tasa-arvoisuutta edistäviä ja syrjäytymistä vähentäviä

Sosiaalista kestävyyttä on esimerkiksi, että vanhenevalle väestölle sopivia asuntoja kaavoitetaan lähelle terveyspalveluita ja kauppoja. Asuinalueet kannattaa suunnitella monimuotoisiksi siten, että samalla alueella on erilaista asumista ja riittävästi viihtyisyyttä tuovia osia, kuten puistoja. Jos jollain alueella on esimerkiksi pelkästään edullisia kerrostaloasuntoja, se saattaa muodostua työttömien, vähävaraisten ja syrjäytymisuhan alla olevien keskittymäksi. Tällainen voi lisätä rikollisuutta ja päihteiden käyttöä. Samaan aikaan toisten alueiden hintataso voi nousta keskituloisten ulottumattomiin, jolloin syntyy varakkaiden asuinalue. Suuremmissa kaupungeissa pyritään ehkäisemään tällaista sosiaalista segregoitumista.

Kuten maankäyttö- ja rakennuslaissa mainitaan, myös kulttuurinen kestävyys on otettava huomioon aluesuunnittelussa. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kulttuuriperinnön säilymisestä tulee huolehtia. Arvokasta arkkitehtuuria tai alueen historiaan olennaisesti liittyviä rakennelmia ei pidä suin päin hävittää uuden tieltä. Kulttuurista kestävyyttä on myös se, että alueiden suunnittelu ei ole ristiriidassa perinteiden ja arvojen kanssa.