4. Sienet luovat metsän perustan
bi_8_luku_4_sienet_pp.pptx
Luvun sisällys
4.1 Sienikokemuksia4.2 Opi sienistä - opit metsästä
4.3 Ei kasveja eikä eläimiäkään
4.4 Sienisolu ja -rihmasto
4.5 Sienen rakenne
4.6 Monet sienet elävät symbioosissa
4.7 Sienet ovat tärkeitä hajottajia
4.8 Osa sienistä on loisia
4.9 Erilaisia hyötysieniä
4.10 Kuvagalleria sienistä
Sieniä tunnistamaan ja keräämään
4.11 Sienimetsään
4.12 Sienten kerääminen
4.13 Ruokasienten käsittely
4.14 Sienten tunnistaminen on hauskaa ja haasteellista
4.15 Kiinnitä huomiota sienen kasvupaikkaan4.16 Sieni määritetään itiöemän avulla
4.17 Sienikauppa
4.18 Sienikirjoja ja www-sivuja tunnistukseen
4.19 Myrkkysienet on tärkeä tuntea
4.20 Tummaitiöisiä helttasieniä
4.21 Helppoja helttasieniä
4.22 Tatteja
4.23 Orakkaita ja kupusieniä
Lajiopas
4.1 Sienikokemuksia
Keskustelkaa sienikokemuksista.- Oletko ollut sienimetsässä? Jos olet, mitä sieniä olet kerännyt?
- Syötkö sieniruokia? Millaisia? Jos et syö, kerro, miksi et syö.
- Oletko maistanut homeen pilaamaa ruokaa? Miksi ruoka homehtuu?
- Oletko nähnyt sienitautien vaivaamia puita tai muita kasveja?
4.2 Opi sienistä - opit metsästä
Sieniä on metsässä kaikkialla. Niitä on puiden oksilla, rungoilla ja juurissa, kannoilla ja lahopuissa.
Metsän maaperässä, jalkojemme alla, sieniä on runsaasti. Jos tutkitaan mikroskooppisen tarkasti, voidaan nähdä, että pieniä sieniä löytyy kaikkialta kasvillisuuden joukosta.
Metsän ekosysteemi ei toimisi ilman sieniä, sillä toiset eliöt ovat niistä joko suoraan tai välillisesti riippuvaisia. Esimerkiksi metsiemme puut pystyvät kasvamaan vain, koska juuriston sienet tekevät sen mahdolliseksi.
Tällä pääsivulla opiskellaan perusteita siitä, mitä sienet ovat ja mitä merkitystä niillä on metsäluonnossa.
Sieniä tunnistamaan ja keräämään -alaluvussa perehdytään sieniin tarkemmin. Erityisesti perehdytään siihen, miten sieniä voidaan tunnistaa ja käyttää.
4.3 Ei kasveja eikä eläimiäkään
Eliöiden luokittelun uranuurtaja Carl von Linné (1707–1778) sijoitti omassa järjestelmässään sienet ryhmään Vermes, madot. Tämä ilmentää sitä, kuinka erikoislaatuinen eliöryhmä sienet on.
Monilta ominaisuuksiltaan sienet muistuttavat kasveja. Molempien ryhmien edustajat näyttävät kasvavan ylös maasta ja pysyvän liikkumattomana paikoillaan. Silti sienet eivät kasveja.
Sienet eivät omavaraisten kasvien tapaan kykene yhteyttämään eli valmistamaan sokereita auringon valon avulla. Sienet ovat siis toisenvaraisia, eli ne joutuvat ottamaan energiansa toisten eliöiden tuottamista yhdisteistä. Tässä suhteessa sienet muistuttavat eläimiä. Joillakin sienillä on eläinten tapaan liikkuvia elinkierron vaiheita. Monet ominaisuudet sienten soluissa, solukoissa, lisääntymisessä ja perimässä erottavat ne kuitenkin selvästi niin eläin- kuin kasvikunnasta. Sienet muodostavat oman kokonaisuutensa, sienikunnan.
Sienikunta on hyvin monimuotoinen ryhmä. Tunnettuja lajeja on yli 100 000, mutta todellinen lajimäärä on miljoonia.
Suuri osa sienistä on mikroskooppisen pieniä, jopa yksisoluisia, kuten hiivasienet. Niitä on kaikkialla ympäristössämme: maassa, kasveissa, eläimissä ja jopa toisissa sienissä. Näitä mikrosieniä huomaamme esimerkiksi silloin, kun leipä homehtuu.
Meille näkyvämpiä ovat suuria itiöemiä tuottavat makrosienet, kuten rouskut ja tatit. Myös ne ovat ympäristössämme yleisiä, ja niiden lajimäärä on suuri. Suomesta tunnetaan tällä hetkellä yli 1 800 helttasieni- ja tattilajia, ja niiden määrä kasvaa kehittyneiden tunnistusmenetelmien ansiosta jatkuvasti.
4.4 Sienisolu ja -rihmasto
Sienisolun rakenne muistuttaa kasvisolun rakennetta, mutta sienisolussa ei ole viherhiukkasia.
Kuten muutkin eliöt, sienet rakentuvat soluista. Sienisolut muistuttavat rakenteeltaan kasvisolua, mutta sienisoluissa ei ole viherhiukkasia. Sienet eivät siis pysty yhteyttämään.
Sienisolut liittyvät toisiinsa muodostaen sienirihmastoa. Näitä rihmastoja kasvaa runsaana metsän kangasturpeessa ja lahoavassa puuaineksessa. Suurin osa metsässä olevasta sienimassasta on tällaista rihmastoa.
Mikroskooppinäkymä erään käävän itiöemän rihmastosta, jossa on isokokoisia kiilamaisia rakenteita.
4.5 Sienen rakenne
Sienet lisääntyvät itiöillä. Niitä tuottaakseen monet sienet kasvattavat itiöemiä. Ne ovat sienten näkyvimpiä osia, ja juuri niitä sienestäjä kerää koriinsa. Useimmilla metsissämme tavattavista sienistä itiöemän rakenne on hyvin samankaltainen.
Itiöemän yläosan muodostaa pintakelmun peittämä lakki. Sen alapinnalla on sieniryhmästä riippuen helttoja, pillejä tai piikkejä, joiden pinnoilla itiöt muodostuvat. Lakin alustastaan erottava osa on nimeltään jalka.
Joillakin lajeilla, kuten herkkusienillä ja kärpässienillä, jalan yläosassa on rengas. Kärpässienillä on lisäksi tuppi jalan alaosassa.
4.6 Monet sienet elävät symbioosissa
Suomen metsissä tavattavista sienistä muun muassa tatit, rouskut ja vahverot saavat ravintonsa symbioosissa puiden ja muiden kasvien kanssa. Symbioosi tarkoittaa yhteiselämää, josta molemmat osapuolet hyötyvät. Sienirihmasto ja kasvin juuri muodostavat yhdessä sienijuuren eli mykorritsan. Sen kautta sieni saa kasvin tuottamia sokereita. Vastaavasti kasvi saa sieneltä vettä ja ravinteita.
Sienijuuri on kasvin juuren ja sienen sienirihmaston yhdessä muodostama toiminnallinen kokonaisuus.
Suurin osa metsän kasveista tarvitsee menestyäkseen sienijuurikumppaneita. Esimerkiksi männyn juuret eivät kykene riittävään veden ja ravinteiden ottoon ilman sienten apua. Yhtä tärkeää tämä symbioosi on sienille.
Monet sienet ovat erikoistuneet sienijuurisymbioosiin niin, etteivät ne kykene ottamaan tarvitsemiaan sokereita esimerkiksi kuollutta ainesta hajottamalla. Useat mykorritsasienet kykenevät yhteiseloon vain yhden tai muutaman kasvilajin kanssa. Esimerkiksi koivunpunikkitatti ja karvarousku elävät vain koivujen seuralaisina.
Männynherkkutatti elää symbioosissa männyn kanssa.
Myös jäkälät kuuluvat sienikuntaan. Ne muodostuvat kahdesta toistensa kanssa symbioosissa elävästä osasta: sienestä ja levästä. Suurin osa jäkälästä on sienirihmastoa, mutta rihmaston lomassa, erityisesti yläpinnoilla, on leväsoluja.
Jäkäläsymbioosissa levä valmistaa yhteyttämällä sokereita, joita se luovuttaa sienelle. Vastavuoroisesti levä saa sieneltä vettä ja ravinteita.
Poronjäkäliä.
4.7 Sienet ovat tärkeitä hajottajia
Luonnossa syntyy jatkuvasti suuri määrä kuollutta ainesta. Puista putoaa lehtiä, neulasia ja käpyjä, eläimet ulostavat, hirvet pudottavat sarvensa ja linnut vanhat sulkansa. Kaikki eliöt kuolevat aikanaan, ja niiden sisältämä eloperäinen aines jää maahan.
Ekosysteemien toiminnan kannalta on välttämätöntä, että tämä kuollut aines hajotetaan. Silloin kuolleen aineksen sisältämät ravinteet, kuten typpi- ja fosforiyhdisteet, vapautuvat uudelleen käytettäviksi. Myös osa eliöiden biomassaan sisältyneestä hiilestä vapautuu hiilidioksidina takaisin ilmaan. Samalla hajottajaeliöt saavat energiaa ja rakennusaineita omiin tarpeisiinsa.
Luonnossa tätä hajotustyötä tekevät monet selkärangattomat eläimet, bakteerit ja sienet. Suomen metsäekosysteemeissä sienten merkitys on suuri, sillä ne toimivat viileissä olosuhteissa usein muita hajottajia tehokkaammin. Sienten merkityksen hajottajina voi huomata esimerkiksi tutkimalla metsän pohjalla olevaa lehti- ja neulaskariketta. Sen lomassa risteilee aina sienirihmastoja, jotka ottavat karikkeesta ravintonsa.
Monet metsäluonnossa tavattavista käävistä on hajottajia. Esimerkiksi pökkelökääpä ja taulakääpä hajottavat koivua ja kantokääpä havupuuta. Helttasienistä esimerkiksi kuusilahokka, koivunkantosieni ja herkkusienet saavat energiansa kuolleesta kasviaineksesta. Jotkut lahottajasienet ovat hyvin tarkkaan erikoistuneita. Esimerkiksi kuusenneulasnahikas elää ainoastaan kuusenneulasilla ja sorkkasieni lahoavilla sarvilla ja sorkilla.
Oheisessa kuvassa taulakääpä on lahottanut koivun runkoa.
4.8 Osa sienistä on loisia
Loiset ovat eliöitä, jotka ottavat ravintonsa elävistä eliöistä. Monet sienet elävät loisina puissa tai muissa kasveissa. Esimerkiksi juurikääpä on merkittäviä tuhoja aiheuttava loinen männyllä ja kuusella.
Jos koivun runko vioittuu, siihen voi "iskeä" taulakääpä. Se tuhoaa elävää solukkoa ja jää vielä lahottajaksi kuolleeseen puuainekseen, kuten moni muukin loissieni. Helttasienistä mesisienet saavat samaan tapaan elantonsa sekä loisimalla että hajottamalla. Vastaavasti pakurikääpä (kuvassa) voi elää loisena koivussa vuosikymmeniä. Loisinnan ainoa näkyvä merkki on musta pakurikasvannainen. Lopulta puu kuolee, jolloin pakurikääpä kasvattaa itiöemänsä kuoren alla. Lopulta kuori halkeaa paljastaen itiöemän, jolloin itiöt pääsevät leviämään.
Suuri osa kasveja vaivaavista kasvitaudeista on loissienten aiheuttamia. Näistä sienistä monet ovat mikroskooppisen pieniä. Esimerkiksi hieskoivun tuulenpesiä synnyttää puussa loisiva tuulenpesäsieni. Joinakin vuosina kuusien neulaset kellastuvat keskellä kesää kuusensuopursuruostesienen vaivaamina. Pajujen ja vaahteran lehdillä näkyy usein mustia täpliä. Ne ovat lehdissä loisivien tervatäpläsienten aiheuttamia.
4.9 Erilaisia hyötysieniä
Sienten käyttö ruoan raaka-aineena on kaikille tuttua. Niistä voi tehdä esimerkiksi sienisalaattia, -keittoa ja -kastiketta, tai niitä voi laittaa esimerkiksi pitsan täytteeksi. Sienet ovatkin hyvä ja terveellinen osa monipuolista ruokavaliota. Ne sisältävät valkuaisaineita huomattavasti enemmän kuin kasvikset, mutta rasvaa hyvin vähän. Samoin nopeasti energiaa vapauttavia hiilihydraatteja sienissä on vähän. Muihin ruoka-aineisiin nähden sienissä on erityisen runsaasti erilaisia kivennäis- ja hivenaineita, kuten kaliumia, rautaa, sinkkiä ja seleeniä. Myös joitakin vitamiineja sienissä on kohtalaisesti.
Joitakin sieniä voidaan käyttää väriaineiden lähteenä lankoihin ja kankaisiin. Esimerkiksi ravinnoksi sopimattomat veriseitikki, verihelttaseitikki ja pulkkosieni ovat erinomaisia värjäyssieniä.
Veriseitikkiä voidaan käyttää sienivärjäykseen.
Hiivat ovat yksisoluisia sieniä. Niitä ihmiset ovat osanneet hyödyntää jo tuhansia vuosia leivän, oluen ja viinien valmistukseen. Hiivojen käymisreaktioissaan tuottamaa alkoholia voidaan tislattuna käyttää myös polttoaineena, esimerkiksi autoissa.
Pakurikääpä on esimerkki sienestä, jota käytetään ensisijaisesti sen terveysvaikutusten vuoksi. Perinteisestä kansanlääkkeestä on lukuisissa tutkimuksissa löydetty antioksidantteja, bakteereja tappavia aineita ja jopa syöpäkasvainten kasvua ehkäiseviä vaikutuksia. Sen käyttö esimerkiksi teenä ja muiden juomien pohjana on yleistynyt voimakkaasti viime vuosina.
Monet lääkeaineet ovat sienistä peräisin. Tunnetuin lienee pensselihomeesta löydetty penisilliini, jonka avulla tuberkuloosi ja moni muu bakteeritauti saatiin hallintaan. Sienialkuperää ovat monet uudemmatkin antibiootit, kuten myös useat syöpälääkkeet.
Sienet hyödyttävät elämäämme monilla tavoilla, joita tuskin olemme tulleet ajatelleeksi. Esimerkiksi ylläsi voi olla farkut, joiden väriä on vaalennettu. Se saadaan aikaiseksi sienistä saatavilla entsyymeillä. Monissa virvoitusjuomissa ja muissakin elintarvikkeissa on käytetty tärkkelyssiirappia. Myös sen valmistukseen käytetyt entsyymit ovat sienistä peräisin. Entsyymien lisäksi monet aromiaineet eristetään sienistä.
