Kalojen lisääntymistapahtumaa kutsutaan kuduksi. Koiraskalan maiti on siittiösoluja ja naaraskalan mäti on munasoluja. Kudussa koiras hedelmöittää maidilla (siittiösolut) naaraan mätimunat (munasolut). Koska hedelmöitys ei tapahdu naaraan elimistön sisällä, sanotaan, että kaloilla on ulkoinen hedelmöitys. Yleensä kalojen kutu on vain sitä, että koiras hedelmöittää maidillaan naaraan mädin. Munat ja poikaset kehittyvät sen jälkeen oman onnensa varassa.

Osalla lajeista emot hoitavat mätimunia, mutta joissakin lajeissa emot hoitavat myös poikasia. Osa lajeista synnyttää jopa eläviä poikasia, eli munasolut kehittyvät poikasiksi naaraan sisällä. Kaloilla poikasten kehitys tapahtuu vedessä, jos kyseessä ei ole synnyttävä kalalaji. Mätimuna tarjoaa poikaselle ravintoa kehitykseen.

Poikasen kehitys mätimunan sisällä kestää lajista riippuen vain muutamasta päivästä aina useaan kuukauteen.

Poikasten kehittymisen nopeuteen vaikuttaa myös veden lämpötila. Lämpimässä vedessä poikaset kuoriutuvat nopeasti, mutta kylmässä kehitys on hyvin hidasta. Kun poikaset kuoriutuvat, ne ovat vielä hyvin pieniä eivätkä vielä ui. Ensiksi ne käyttävät oman vararavinnon eli ruskuaispussin loppuun. Ruskuaispussi on kalojen elämän starttipakkaus. Ruskuaispussin loputtua ne alkavat etsiä ravintoa.

Vasemmalla: Hedelmöityneitä munasoluja, joissa näkyy kehittyvän kalan aiheet. Oikealla: lohen poikanen, joka on kuoriutunut mätimunasta. Se saa energiansa ruskuaispussista.