Aineen syttymisherkkyyteen vaikuttavat hienojakoisuus, materiaali ja aineen olomuoto. Syttymisherkkyyttä voidaan selvittää polttokokeilla. Aineen syttymisherkkyyden selvittäminen on tärkeä osa paloturvallisuutta. Lämpötilaa, jossa aine syttyy palamaan, nimitetään syttymispisteeksi. Nestemäisille aineille käytetään vastaavasti nimitystä leimahduspiste.

Kokonaista puupölkkyä on vaikea saada syttymään, mutta jos sen pilkkoo pieniksi lastuiksi, se syttyy helposti. Pilkkomalla lisätään reagoivien aineiden pinta-alaa ja siten lisätään todennäköisyyttä palamisreaktion alkuunsaaville hiukkasten törmäyksille. Hyvin hienojakoinen puupöly syttyy vaarallisen herkästi palamaan ja voi aiheuttaa pölyräjähdyksen.





Palavan materiaalin kemiallinen koostumus ja reaktiivisuus vaikuttavat syttymisherkkyyteen. Kaasumaiset aineet syttyvät helpommin kuin nestemäiset ja kiinteät aineet. Nestemäisten ja kiinteidenkin aineiden palamisessa aine yleensä saatetaan lämmittämällä kaasumaiseen tilaan, minkä jälkeen se reagoi helpommin ilman hapen kanssa.

Esimerkiksi bensiini on herkästi syttyvä aine. Sen kemiallinen koostumus on sopiva ja rakentuu ilman hapen kanssa helposti reagoivista hiilestä ja vedystä. Lisäksi se höyrystyy voimakkaasti jo huoneen lämpötilassa, joten muodostuu paljon helposti syttyviä kaasuja. Vastaavia ominaisuuksia on monilla muillakin aineilla, kuten alkoholilla, eetterillä ja asetonilla.


​