Palaminen voi olla nopeaa tai hidasta. Palamisessa vapautuu aina lämpöä. Monissa palamisilmiöissä esiintyy jonkinlaisia valo- ja liekki-ilmiöitä, mutta ei aina. On myös liekitöntä palamista. Palamisessa vapautuu usein kaasuja, etenkin eloperäisen aineen palaessa. Metallien palaessa kaasun muodostuminen on yleensä vähäistä tai se puuttuu kokonaan, ja reaktiossa muodostuu vain kiinteitä reaktiotuotteita.

Nopeassa palamisessa aineen ja hapen reaktio tapahtuu nopeasti, ja siinä vapautuu suuri määrä energiaa. Energian vapautuminen havaitaan yleensä valona, lämpönä tai tilavuuden muutoksena. Nopeaan palamiseen liittyy usein myös liekki-ilmiö. Räjähdykset ovat tyypillinen esimerkki nopeasta palamisesta. Siinä muodostuu lyhyessä ajassa suuri määrä kuumia kaasuja, jotka laajenevat ympäristöön ja aiheuttavat paineaallon. Esimerkiksi bensiini on herkästi syttyvää ja palaa kiivaasti liekehtien.

Hitaassa palamisessa vapautuu sama määrä energiaa kuin nopeassa palamisessa, mutta pidemmällä aikavälillä. Hitaasta palamisesta puuttuu yleensä valo- ja liekki-ilmiö. Metallin ruostuminen, omenan tummuminen ja soluissa tapahtuva palaminen ovat esimerkkejä hitaasta palamisesta. Näissä ilmiöissä havaitaan lämpöä, muttei ei valoa eikä liekkiä. Palamisreaktio on elintärkeä myös ihmiskehossa. Kehon 37 asteen lämpötila on nimittäin seuraus muun muassa soluissa tapahtuvista palamisreaktioista.



Vasemmalla nopeaa palamista. Oikealla esimerkki hitaasta palamisesta tehty kuluttajatuote – kädenlämmitin.


Kuparin pinnan tummuminen ajan saatossa on esimerkki hitaasta, liekittömästä palamisesta. Ilmiön selittävät pinnalla olevien kupariatomien reagoiminen ilman happimolekyylien kanssa, jolloin palamistuotteena muodostuu mustaa kuparioksidia. Tumma kuparioksidi patinoituu ajan saatossa vielä kauniin vihertäväksi kuparikarbonaatiksi.