Palamisreaktioissa vapautuu energiaa, jota ihminen hyödyntää energialähteenä lämmön ja sähkön tuotannossa. Tähän tarkoitukseen käytettyjä aineita kutsutaan polttoaineiksi. Polttoaineet sisältävät yleensä hiiltä ja vetyä. Pelkkää hiiltä poltettaessa reaktiossa muodostuu vain hiilidioksidia. Jos polttoaine sisältää sekä hiiltä että vetyä, palamistuotteina syntyy hiilidioksidia ja vettä. Molemmat ovat kasvihuonekaasuja.

Vanhimpia polttoaineita ovat puu ja hiili. Niitä on käytetty jo esihistoriallisilta ajoilta lähtien. Puun palamista on hyödynnetty lämmöntuotantoon ja ruoanvalmistukseen. Hiiltä on käytetty metallien valmistamisessa. Myöhemmin kivihiili on korvannut puun ja hiilen energiantuotannossa. Kaikkien näiden poltossa muodostuu suuria määriä kasvihuonekaasuja, erityisesti hiilidioksidia ja vesihöyryä.

Palaminen elimistössä

Ihmisen elimistö saa tarvitsemansa energian pääasiassa ruoka-aineissa olevan sokerin (C₆H₁₂O₆) palamisesta: C₆H₁₂O₆ + 6 O₂ → 6 CO₂ + 6 H₂O. Myös rasvojen ja alkoholin palamisesta saadaan energiaa. Sokerien palamisesta energiaa saadaan nopeimmin.

Polttoaineet

Fossiilisilla polttoaineilla tarkoitetaan aineita, jotka ovat muodostuneet esihistoriallisena aikana eliöstön fossilisoituessa. Näin on muodostuneet muun muassa kivihiili, maakaasu, turve ja öljy. 1900-luvun energiantuotanto on perustunut monelta osin öljyyn ja kaasuun. Öljystä voidaan valmistaa dieseliä ja bensaa liikenteen tarpeisiin. Maakaasua käytetään kaukolämpöjärjestelmän polttoaineena. Fossiiliset polttoaineet eivät uusiudu. Vaihtoehtona näille ovat uusiutuvat polttoaineet, kuten aurinkoenergia, bioenergia, tuuli ja vesivoima.


Uusiutuvaa energiaa saadaan esim. aurinko, tuuli- ja vesivoimasta.


Uusiutuvat energianlähteet ovat tulevaisuuden energianlähde, mutta toistaiseksi vielä pieni. Tästä linkistä voit analysoida, miten paljon maailmassa valmistetaan fossiilisia polttoaineita.