Kemiallinen reaktio voi tuottaa lämpöä. Esimerkiksi palaminen on lämpöä tuottava kemiallinen reaktio. Kynttilän vaha on polttoainetta, ja siinä on runsaasti hiiltä. Palaminen tarkoittaa, että ilmassa olevaa happea yhdistyy vahassa olevaan hiileen. Lopputuloksena on hiilidioksidia.

Kynttilän aine ei ole kadonnut, vaan rakentunut uudella tavalla. Aineet eivät häviä mihinkään. Ne vain yhdistyvät eri tavalla. Aineet jatkavat loputonta kiertoaan maapallolla.

Kynttilän vahassa on myös vetyä, kuten muissakin polttoaineissa. Kun vety palaa, syntyy vettä eli divetymonoksidia.

Kynttilän vaha ei syty palamaan itsekseen, vaikka ilmassa onkin happea. Palamiseen tarvitaan lisäksi energiaa eli kova kuumuus. Tulitikku syttyy pelkällä kitkan aiheuttamalla kuumuudella. Palavalla tulitikulla voidaan sitten sytyttää kynttilän puuvillainen sydän.

Liekin alin osa näyttäisi olevan tyhjää täynnä. Niin ei kuitenkaan ole, vaan se on läpinäkyvää vahakaasua. Palavan sydämen kuumuus muuttaa kiinteän vahan ensin nesteeksi ja sitten kaasuksi. Vahakaasun palaminen saa aikaan kynttilän liekin.

Mustana näkyvän vahakaasualueen jälkeen tulee sininen alue. Se on varsinaista palamista. Siinä happi yhtyy vahamolekyyleihin niin rajusti, että syntyy kova kuumuus. Sininen liekki ei kuitenkaan kovasti valaise.

Ylimpänä näkyy vaalea alue. Se on kynttilän liekin valaiseva osa. Vahakaasu ei ehdi palaa kokonaan, vaan osa hiilestä pääsee karkuun nokena. Kuuma noki alkaa säteillä valoa. Ilmiö on sama kuin hehkulampussa, jossa kuuma metalli säteilee valoa.