Kerrotaan, että 1770-luvulla Uudessakaupungissa ei kukaan ollut kiinnostunut musiikista – paitsi yksi kauppa-apulainen! Saattaa hyvinkin olla niin, mutta tarinan jatko ainakin on mielenkiintoinen. Nelivuotias pikkupoika, Bernhard Henrik Crusell (1775-1838) löysi nimittäin kotikaupungistaan sen ainoan ikkunan, jonka alla saattoi kuunnella huilun soittoa. Poika oli niin ihastunut huilun ääneen, että karkasi kauppa-apulaisen ikkunan alle yhä uudestaan kuuntelemaan huilua vanhempiensa kielloista ja saamistaan selkäsaunoista huolimatta.

Crusellin perhe muutti Nurmijärvelle Bernhardin ollessa kahdeksanvuotias. Musiikille sydämensä menettänyt Bernhard Crusell onnistui saamaan käsiinsä ystävän klarinetin. Hän opetteli itsekseen korvakuulolta soittamaan sitä.

Armeija koulutti kauan muusikoita, etenkin puhaltajia, joista osa jäi armeijan palvelukseen, osa siirtyi työskentelemään muusikon ammatissa muualla. Crusellin musiikkikoulutus alkoi myös armeijan sotilassoittokunnan kautta. Kun hänen lahjakkuutensa huomattiin, tuli hänestä Viaporin soittokunnan jäsen.

Vaikka B.H. Crusell asui, opiskeli ja työskenteli lähes koko aikuisen elämänsä Ruotsissa, piti hän aina itseään suomalaisena. Hän oli ammatiltaan klarinetisti ja myös tunnetuin suomalainen säveltäjä ennen Sibeliusta. Crusell sävelsi ennen muuta juuri omalle soittimelleen klarinetille.

Crusellin tarinassa on nähtävissä se rakkaus, jota muusikko voi tuntea omaa soitintaan kohtaan!

Uudessakaupungissa on vietetty joka kesä 1982-alkaen Crusell-viikkoa, joka on puupuhaltimille omistettu musiikkitapahtuma.