Ludwig van Beethoven oli musikaalinen lapsi ja oppi pakottamisesta huolimatta rakastamaan musiikkia. Musiikkia hän kutsui Muusaksi. Kymmenvuotias Ludwig-poika kertoi Muusastaan, että se saa hänen päänsä soimaan puhtaita säveliä ja että Muusasta on tullut hänelle rakas yhtä lailla kuin hänestä Muusalle.

Beethovenin lapsuus oli onneton, sillä hänen kotinsa ei ollut rauhallinen eikä turvallinen paikka. Hänen isänsä oli luonteeltaan arvaamaton. Beethoven kävi alkeiskoulua Saksassa, mutta ei viihtynyt siellä muiden lasten joukossa. Arvellaan myös, että hänellä on ollut lukivaikeus, kuten niin monilla muillakin luovilla ihmisillä. Pian koulu saikin jäädä ja Beethoven keskittyi musiikkiin.

Beethoven jatkoi kuitenkin sinnikkäästi opiskelua itsekseen. Hän rakasti kirjallisuutta ja kutsuikin itseään sävelrunoilijaksi. Hän luki esimerkiksi Shakespearen näytelmiä ja Immanuel Kantin kirjoituksia. Näistä sinun ei tarvitse tietää enempää, mutta on hauska ajatella, että samat kirjat löytyvät yhä kirjastoista ja ihan suomeksi käännettyinä!

Nuorena Beethoven eli tyypillistä nuoren muusikon elämää ja matkusti ajan tapaan myös Wieniin esittelemään taitojaan. Wienissä hän tapasi myös Mozartin. Tarinoiden mukaan nämä musiikin suurmiehet, silloin lapsi ja aikuinen, tekivät toisiinsa suuren vaikutuksen, mutta vaikutus oli ristiriitainen. He taisivat tunnistaa toistensa nerouden. Ehkäpä kilpailuasema ja erilaisuus estivät heitä pitämästä toisistaan mutkattomasti?