Verbit kertovat, mitä joku tai jokin tekee. Ne ilmaisevat myös tapahtumista tai olemisesta.

Verbin perusmuotoa kutsutaan infinitiiviksi. Se päättyy vokaaliin ja merkitään sanastoissa aina ensimmäisenä. Verbin perusmuotoa käytetään apuverbien kanssa.

Ruotsin kielen apuverbit ovat

• få saada
• kan osata
• måste täytyä, kielteisenä behöver inte ei tarvitse
• ska aikoa
• vilja haluta

Verbin vartalo saadaan, kun perusmuodosta poistetaan kirjain -a. Esim. köpa → köp.

Verbin vartaloon liitetään päätteet verbin taivutusryhmän mukaisesti. Taivutusryhmä kertoo, millä mallilla verbiä taivutetaan:

chatta I →	chattar	chattade	har/hade chattat
ringa II →	ringer	ringde	har/hade ringt
köpa II →	köper	köpte	har/hade köpt
bo III →	bor	bodde	har/hade bott
vara IV →	är	var	har/hade varit
göra (ep.) →	gör	gjorde	gjort

Taivutusryhmien I-III verbejä sanotaan heikoiksi verbeiksi. Niillä on tietty kaava. Taivutusryhmän IV sekä epäsäännöllisten (ep.) verbien taivutukset tulee opetella ulkoa. Löydät listat täältä.

Verbien viimeistä muotoa kutsutaan supiiniksi. Verbien taivutusluokkia kutsutaan konjugaatioiksi.

Preesens kertoo, mitä joku tekee tai mitä tapahtuu nyt. Se kertoo myös, mitä yleensä tapahtuu.

Impefekti kertoo, mitä joku teki tai mitä tapahtui esimerkiksi viime viikolla tai eilen.

Perfekti kertoo, mitä joku on tehnyt tai mitä on tapahtunut.

Pluskvamperfekti kertoo, mitä joku oli tehnyt tai mitä oli tapahtunut.

Futuuri kertoo tulevasta ajasta. Ruotsissa on neljä eri tapaa ilmaista tekeminen tulevaisuudessa. Niistä tavallisimmat ovat:

a) preesens + ajanilmaus tulevaisuudessa b) apuverbi ska + perusmuoto
Refleksiiviverbit kertovat henkilöön itseensä kohdistuvasta tekemisestä. Muista taivuttaa myös refleksiivipronominia (mig, dig, sig, oss, er, sig) lauseen tekijän mukaan.
Käskymuotoa käytetään, kun halutaan kehoittaa tai käskeä.
Konditionaali kertoo jossittelusta. Päälauseessa käytetään apuverbiä skulle ja verbin perusmuotoa. Jos-sivulauseessa käytetään verbin menneen ajan muotoa eli imperfektiä.