Englannin kuningas Henrik VIII oli itsevaltias, joka oli myös harras katolilainen. Hän vastusti Lutheria, eikä halunnut maahansa uutta uskoa tai kirkkoa. Sen sijaan uuden vaimon hän halusi, koska silloinen vaimo oli epäonnistunut tärkeimmässä tehtävässään – kruununprinssin tuottamisessa. Kuningas vaati avioeroa, mutta kirkko ja paavi kielsivät sen. Tämän seurauksena Henrik suuttui ja katkaisi välinsä Roomaan ja julisti itsensä Englannin kirkon pääksi. Näin kukaan ei estänyt avioeroa, vaan hän sai valita itselleen uuden vaimon, tai oikeastaan uusia, sillä vasta kolmas kuningatar onnistui synnyttämään maalleen uuden kruununprinssin.

Kuningas muutti teoillaan maansa kirkon. Hän ei pitänyt Lutherista eikä Calvinista ja halusi edelleen maansa pysyvän katolilaisena. Tämä oli kuitenkin mahdotonta teon jälkeen. Näin Englanninkin kirkosta tuli protestanttinen. Henrikin tytär, kuningatar Elisabet I, vakiinnutti maansa kirkon, joka oli protestanttinen mutta näytti katolilaiselta. Se piti ennallaan monia katolilaisia perinteitä, kuten loistokkaat kirkonmenot, mutta protestantismin nimissä lakkautti luostarit ja lisäksi papit saivat mennä naimisiin. Kirkkoa ei enää johtanut paavi, vaan maan hallitsija.

Anglikaaninen kirkko on edelleen tärkeässä asemassa Isossa-Britaniassa. Lisäksi sillä on merkittävää jalansijaa Yhdysvalloissa sekä muutamissa muissa englanninkielisissä maissa.

Anglikaaninen Pyhän Paavalin kirkko Australian Melbournesta.