Mikael Agricola (1507–1557) oli nokkela, ison talon poika Viipurista. Pernajan kirkkoherra huomasi hänen lahjansa ja päätti ottaa hänet mukaansa Turun Katedraalikouluun, jonne kirkkoherra itse siirtyi rehtoriksi. Turussa Agricola sai koulutuksen ja valmistui papiksi. Hän alkoi avustaa piispaa tarkastusmatkoilla. Vuonna 1536 Agricola pääsi piispan lähettämänä opiskelemaan teologiaa Saksan Wittenbergin yliopistoon.

Kolmen vuoden kuluttua hän palasi maisterina takaisin Turkuun, jossa hänet nimitettiin katedraalikoulun rehtoriksi. Hän alkoi kouluttaa siellä pappeja uusien luterilaisten oppien mukaisesti. Samalla hän julkaisi suomenkielistä kirjallisuutta. Myöhemmin Agricola nousi Turun piispaksi. Ennen kuolemaansa hän ehti olla tässä virassa kolme vuotta.

Kirjakielemme isä Mikael Agricola postimerkissä.

Agricola koki tärkeäksi sen, että kirkon ja kansan kielenä olisi suomi. Jokaisen tuli saada lukea Raamattua omalla kielellään. Tämä oli kuitenkin vaikeaa, sillä kirkolliset kirjat olivat lähes kokonaan joko latinan- tai ruotsinkielisiä. Agricola ryhtyi tuumasta toimeen ja alkoi laatia suomenkielistä kirjallisuutta kouluihin ja kirkkoihin.

Ensimmäinen suomenkielinen kirja syntyi 1543. Se oli aapinen, joka sisälsi myös katekismuksen pääkappaleet. Suomenkielinen Uusi testamentti syntyi vuonna 1548, sisältäen runsaasti kuvia. Uuden testamentin Agricola suomensi kreikankielisestä alkutekstistä, mutta hän käytti apunaan latinan-, ruotsin- ja saksankielisiä käännöksiä.

Mikael Agricolaa pidetäänkin sekä Suomen uskonpuhdistajana että kirjakielen isänä.