Kristinuskon historian sanotaan olleen jakaantumisen historiaa. Idän ortodoksinen kirkko ja lännen katolilainen kirkko jakaantuivat Rooman luhistuttua, ja lopullinen ero muodostui vuonna 1054. Katolinen kirkko hallitsi keskiajalla Eurooppaa, kunnes 1500-luvulla uskonpuhdistukset halusivat riisua sen Raamattuun kuulumattomista aineksista.

Uskonpuhdistusten myötä katolisesta kirkosta muodostui monia protestanttisia suuntauksia etenkin pohjoiseen Eurooppaan. Pohjoismaat ovat edelleenkin uskonnoltaan luterilaisia kristittyjä uskonpuhdistaja Martti Lutherin nimen mukaisesti.

Eteläisellä pallon puoliskolla on paljon katolilaisuutta mutta myös vapaita suuntauksia, joiden mukaan myös protestanttiset suunnat ovat liian jähmeitä, eivätkä edusta aina Raamatun mukaista kristillisyyttä. Vapaat suuntaukset kuten helluntailaisuus ovat vahvasti edustettuna mm. Etelä-Amerikassa, missä kristinusko on hyvin elävää ja karismaattista.