Osa ateisteista haluaa kieltää koko Jeesuksen olemassa olon. Kristityt taas saavat käsityksen Jeesuksen elämästä ja opetuksista pääsääntöisesti Raamatun Uuden testamentin evankeliumien kautta. On kuitenkin olemassa myös muita lähteitä, jotka viittaavat pari tuhatta vuotta sitten Lähi-idässä eläneeseen Jeesus Nasaretilaiseen. Seuraavassa linkissä on mainintoja eri lähteistä:

http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/ekse/03_elamasta.html

Jeesukseen uskovien keskuudessa kertomukset hänestä levisivät aluksi suullisena perimätietona. Myöhemmin niitä alettiin kirjoittaa muistiin. Raamatun varhaisimmat Jeesuksesta kertovat lähteet ovat peräisin Paavalin kirjeistä 50-luvulta. Parhaimman kokonaiskuvan Jeesuksen elämästä ja opetuksista antavat Uuden testamentin neljä evankeliumia, jotka on kirjoitettu 70–100-luvulla. Evankeliumeista Matteus, Markus ja Luukas ovat hyvin samankaltaisia keskenään ja eroavat selvästi Johanneksen evankeliumista, jossa Jeesus ei kerro vertauksia Jumalan valtakunnasta vaan korostaa hengellisiä asioita.

Raamatun tutkimuksen mukaan Luukas ja Matteus ovat käyttäneet lähteenä sekä Markuksen evankeliumia että perimätietoa Jeesuksen sanoista ja teoista. Lisäksi lähteenä on todennäköisesti ollut jonkinlainen Jeesuksen sanojen kokoelma, joka ei ole kuitenkaan säilynyt.

Raamatusta löytyy vain niukasti tietoa Jeesuksen lapsuudesta ja nuoruudesta. Hänen kerrotaan polveutuneen Daavidin suvusta, vanhempinaan Maria ja Joosef. Jeesus oli alun perin juutalainen ja asui Galileassa, Nasaretin kaupungissa noin 30-vuotiaaksi. Tässä vaiheessa alkoi hänen julkinen toimintansa, jota kesti kaksi tai kolme vuotta. Jeesus opetti, teki ihmetekoja ja kertoi tulevasta Jumalan valtakunnasta. Hän kutsui seuraansa 12 opetuslasta, joista tuli apostoleja eli Jumalan sanan levittäjiä ensimmäisen pääsiäisen ja helluntain jälkeen. Hänestä alkoi kiinnostua iso joukko ihmisiä, ja opetuspuheita kuunteli Raamatun mukaan jopa tuhansia ihmisiä kerrallaan.

Jeesuksen toiminta herätti myös niin suurta vastustusta, että hänet päätettiin vangita. Juutalainen neuvosto sekä maaherra Pontius Pilatus tuomitsivat hänet kuolemaan ristiinnaulittuna, vierekkäin kahden ryövärin kanssa. Jeesuksen kuoleman yhteydessä muodostuu kysymys uskon Jeesuksesta, koska kristinuskon lähteet, erityisesti Uusi testamentti, rakentaa kristinuskon tärkeimmän olemuksen juuri ylösnousemususkoon. Sen mukaan Jeesus sovitti pahuuteen langenneen ihmiskunnan synnit ristinkuolemalla ja nousi kolmantena päivänä ylös taivaaseen ja avasi samalla tien taivaaseen kaikille, jotka uskovat Jeesukseen vapahtajana. Jeesus kertoi oppilailleen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan jo eläessään:

"Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu. ” (Joh. 14: 27–29)

Kuvassa Leonardo da Vincin Viimeinen ehtoollinen, jossa Jeesus ilmoittaa opetuslapsille tulevasta.

Paavali oli uuden uskonnon edustaja, joka hyökkäsi vahvasti juutalaisperäisten tapojen säilyttämistä vastaan. Vanha testamentti puhuu liitosta Jumalan ja Israelin kansan välillä, mutta Paavali korostaa Jeesuksen synnyttäneen uuden liiton, johon ei enää ympärileikkausta tarvita ja johon kuuluvat kaikki Jeesukseen uskovat, myös ei-juutalaiset.