Moraali kehittyy vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Tutkija nimeltä Lawrence Kohlberg (1927-1987) tutki moraalin kehittymistä esittämällä samalle tutkimukseen osallistuneelle poikajoukolle dilemmoja eli vaikeita ongelmia, joihin ei ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Tutkimustensa perusteella Kohlberg esitti moraalin kehittymisestä teorian, jossa lapsi oppii oikean ja väärän erilaisten vaiheiden kautta. Vaiheesta riippuen lapset vastasivat eri tavoin.

Haastatteluissa käytetyistä ongelmista kuuluisin lienee Heinzin dilemma:

” Heinzin vaimo sairastaa syöpää. Paikallinen apteekkari on kehittänyt lääkkeen, joka voisi parantaa vaimon. Lääkkeen valmistuskustannukset ovat 100 euroa, mutta apteekkari pyytää tuotteesta 1 000 euroa. Heinz saa kerättyä 500 euroa, mutta apteekkari ei suostu myymään lääkettä halvemmalla eikä antamaan maksuaikaa.”

Moraalin kehittymisen varhaisin esisovinnainen taso jakautuu kahteen vaiheeseen: välittömien seurausten ja vaihtokauppojen vaiheisiin. Ensimmäiseksi pieni lapsi arvioi omaa toimintaansa välittömästi saamiensa palkkioiden ja rangaistusten kautta. Jos kissaa vetää hännästä ja se raapaisee, lapsi oppii kissan hännän vetämisen olevan väärin. Vanhemmat voivat ohjata lapsen käyttäytymistä kehuilla ja palkkioilla lapsen tehdessä oikein. Ei-toivotusta käyttäytymisestä taas vanhemmat voivat rangaista lasta.

Toisessa vaiheessa lapsi tavoittelee omaa etuaan, mutta ymmärtää toistenkin tekevän samoin. Tämän vuoksi lapsi osaa tehdä jo vaihtokauppoja. Jos lapsi haluaa leikkitoverinsa lelun, hän voi yrittää vaihtaa sen toiseen.

Jo esisovinnaisella tasolla vanhempien merkitys on suuri. Vanhempien tehtävänä on opettaa lapselle yhteisiä sääntöjä. Ilman vanhempiensa asettamia rajoja lapsi ei niitä opi. Tämän vuoksi johdonmukainen kasvatus palkkioineen ja rangaistuksineen on tärkeää.

Sovinnaisen tason ensimmäisessä vaiheessa lapsi pyrkii tottelemaan aikuisia, koska haluaa olla kiltti lapsi. Tätä vaihetta voidaan kuvailla hyvien ihmissuhteiden vaiheena. Lapsi ymmärtää miten tärkeitä yhteiset säännöt ovat ja haluaa myös toisten noudattavan niitä.

Toisessa vaiheessa yhteiset säännöt on jo opittu, ja lapsi ymmärtää niiden noudattamisen olevan kaikkien velvollisuus. Hän ymmärtää esimerkiksi, että varastaminen on väärin. Mitä siitäkin tulisi, jos kaikki saisivat varastaa? Tämä on tyypillinen ajatusmalli neljännessä vaiheessa elävällä lapsella.

Periaatteellisen moraalin tasolla eli korkeimman moraalin vaiheessa ihminen pystyy ohjaamaan omaa toimintaansa yhteiskuntasopimuksen sekä ihmisten jakamattomien oikeuksien perusteella. Ihminen ymmärtää, että yhteiskunta pysyy pystyssä, kun yhdessä noudatamme yhteisiä sopimuksia. Toisaalta ihminen kykenee asettamaan arvojaan ja periaatteitaan tärkeysjärjestykseen. Korkeimman moraalin tasolla elävä ihminen esimerkiksi pitää ihmishenkeä arvokkaampana kuin omaisuutta. Hän myös kykenee ohjaamaan käyttäytymistään kultaisen säännön vastavuoroisuuden periaatteen mukaan toimimalla itse ensin hyvin toisia kohtaan.