“ When we experience the merciful love of the Father, we are more able to share this joy with our neighbour.”

Paavi Franciscus (@Pontifex) Twitterissään 18.8.2015.

Katolisen kirkon lähtökohtana on ihminen Jumalan kuvana. Elämä on pyhää ja ihminen on alun perin hyvä. Tämä näkyy katolisen kirkon opetuksessa kaikkien ihmisten yhteisestä luonnollisesta moraalista. Ihmisten katsotaan luonnostaan pystyvän arvioimaan oikeita ja vääriä tekoja. Syntiinlankeemuksen seurauksena jokainen ihminen on kuitenkin perisynnin tahraama. Kaste vapauttaa ihmisen perisynnistä, ja kastetun tärkein tehtävä onkin elää Jumalan tahdon mukaisesti ja hyvää tehden. Pelastumiseen tarvitaan siis sekä Jumalan armo että hyvät teot.

Katolisissa maissa kirkon tehtäviin on perinteisesti kuulunut vähäosaisista ja heikommista huolehtiminen. Kirkolla onkin pitkät perinteet esimerkiksi orpolapsista huolehtimisessa sekä koulujen ja sairaaloiden toiminnassa.

Koska ihminen on Jumalan kuva, kaikkia on kohdeltava tasavertaisesti riippumatta sukupuolesta, iästä, syntyperästä ja uskonnosta. Elämän pyhyys näkyy katolisen kirkon kielteisessä suhtautumisessa aborttiin, eutanasiaan ja kuolemanrangaistukseen.

Perheen tärkeä asema näkyy katolisen kirkon opetuksissa muun muassa seksuaalisuuden pitämisenä pyhänä ja erottamattomana osana ihmisyyttä. Seksi kuuluu kirkon mukaan vain avioliittoon, joka taas on yksi seitsemästä sakramentista. Avioliitto hyväksytään miehen ja naisen välisenä. Avioeroja ei hyväksytä, sillä avioliittoa pidetään pyhänä. Lapset taas nähdään Jumalan lahjana, joten ehkäisyyn suhtaudutaan kielteisesti. Kodista käytetään katolisessa kirkossa nimitystä kotikirkko, joka korostaa vanhempien asemaa uskon ja hyvien toimintamallien opettajina.