Vaikka kristinuskossa on tapahtunut paljon maallistumista viime vuosikymmeninä, se on edelleen maailman suurin uskonto. Jeesuksen esimerkin mukainen kaste annetaan edelleen lapsille, tosin joissakin suuntauksissa aikuisiällä Jeesuksen aikalaisten tavoin. Kirkoissa taas vietetään ehtoollista Jeesuksen ylösnousemuksen muistoksi. Papit ovat välittäjiä näissä pyhissä toimituksissa eli sakramenteissa sekä yleensäkin jumalanpalveluksissa Jumalan ja ihmisten välillä.

Yhä enemmän on kuitenkin alettu korostaa Uudessa testamentissa mainittua yleistä pappeutta, jonka mukaan kaikkien kristittyjen tehtävä on viedä eteenpäin evankeliumia eli ilosanomaa Jeesuksesta. Isoissa kristillisissä kirkkokunnissa papit ovat koulutettuja teologeja, mutta pienemmissä vapaissa suuntauksissa Sanaa julistavat tavalliset maallikkosaarnaajat.

Lähetystyö kuuluu olennaisesti kristinuskoon Jeesuksen antaman lähetyskäskyn mukaisesti. ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen sekä opettamalla pitämään kaiken, minkä minä olen käskenyt heidän pitää” (Matt. 28: 19–20). Kristinusko on kulkeutunut lähetystyön mukana kaikkiin maanosiin. Monissa paikoissa se on kilpaillut elintilasta, esimerkiksi Afrikka on jakaantunut pohjoisten islamilaisiin ja eteläisiin kristillisiin valtioihin.

Kristinuskon historiassa on ollut erimielisyyksiä ja jopa sotia, mutta se on saanut myös paljon hyvää aikaiseksi eri maissa. Ekumenian seurauksena erilaiset kristilliset kirkkokunnat ja suuntaukset ovat viime vuosikymmeninä korostaneet yhteiskristillisyyttä. Tällöin kristilliset kirkot ja suuntaukset levittävät evankeliumia yhdessä eteenpäin, pienistä opillisista eroista huolimatta. Eri puolilla Suomea ja maailmaa on järjestetty monia yhteiskristillisiä jumalanpalveluksia, tilaisuuksia ja tapahtumia.