Uskonnon nimissä on sodittu paljon, mutta perimmäiseltä ajatukseltaan ne tavoittelevat rauhaa. Osa ääriliikkeistä on käyttänyt väärin islaminuskon jihad-ajatusta vääräuskoisten tappamiseen, mikä leimaa monille ulkopuolisille koko islaminuskoa. Kristinuskossa ristiretkien aikaan risti ymmärrettiin usein myös miekaksi.

Pohjois-Irlannin konflikti on nimetty monesti uskonkiistaksi protestanttien ja katolilaisten välille, vaikka väkivallan perimmäinen syy on poliittinen: protestantit haluavat alueen kuuluvan Isoon-Britanniaan, katolilaiset taas Irlantiin. Kahden kristityn suuntauksen yhteenotot ovatkin laaja kysymys, johon on sekoittunut kansallisia ja poliittisia aineksia. Joka tapauksessa tällainen on jyrkästi kristinuskon oppien vastaista, sillä Raamattu korostaa, että väkivaltaan ei pidä vastata väkivallalla, vaan vihamiestä tulee jopa rakastaa.

Jeesus Nasaretilainen korostikin kaikessa toimissaan rakkautta Jumalaan ja rakkautta kaikkia lähimmäisiä, myös syntisiä ja halveksittuja kohtaan. Hänen yksi tärkeimmistä ohjeistaan oli Kultainen sääntö: "Kaikki minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää samoin heille".

Ohje ei kuitenkaan ole ainutlaatuinen uskontojen maailmassa. Sama sisältö löytyy lähes kaikista maailmanuskonnoista. Esimerkiksi jo kauan sitten Kungfutse opasti samoin: "Älä tee toisille sitä, mitä et tahtoisi itsellesi tehtävän". Hindulaisten pyhässä kirjassa, Mahabharatassa, taas todetaan, että ”Älköön kukaan tehkö toiselle, mitä hän ei tahdo itselleen tapahtuvan”.

Rauhan aate onkin esillä lähes kaikissa uskonnoissa. Yksi suurimmista rauhanpuolustajista on ollut hindulainen, Mahatma Gandhi, joka vastusti englantilaisten siirtomaavaltaa Intiassa. Hän käytti menestyksekkäästi väkivallan sijaan ainoastaan rauhanomaisia vaikuttamiskeinoja Intian vapaustaistelussa.