Alustavaa kielellistä analyysia tehdään kellonajoista ja välttämättömyyttä ilmaisevasta eli nesessiivisestä mun pitää tehdä -rakenteesta. Kellonajat ovat tulleet oppilaille tutuksi jo aiempien teemojen yhteydessä, kun on esimerkiksi sovittu tapaamisia kavereiden kanssa. Myös nesessiivi-ilmauksia on tullut vastaan aiemmissa dialogeissa.

Inventaari lähtee liikkeelle lyhyistä kuunneltavista dialogeista. Dialogien täydennyksen ja tarkastelun avulla oppilaita ohjataan huomaamaan, millaisilla rakenteilla (konstruktioilla) tiettyjä merkityksiä ilmaistaan. Kellonaikojen yhteydessä ilmauksista annetaan sekä puhutun että kirjoitetun kielen mukaiset variantit, mutta tutummiksi tulevat puhekieliset muodot, sillä niitä kuullaan ja käytetään arjessa eniten.

Nesessiivirakenne on kielenkäytössä frekventti ilmaustyyppi, ja oppijoilla on sille yleensä käyttötarve jo varhain. Oppijat myös havaitsevat ilmaustyypin helposti, koska se toistuu ja on käyttökelpoinen. Rakennetta ei tässä vaiheessa käydä läpi kaikissa persoonissa, vaan tärkeintä on saada ilmaisun välineitä yleisimpiin käyttöihin eli mun ja sun pitää tehdä -muotoihin. Nesessiivi-ilmaukset opitaan kokonaisina fraaseina, joten inventaarissakaan ei anneta sääntöjä vaan ohjataan havaitsemaan, millaisista paloista ilmaus koostuu, sekä ottamaan se käyttöön kokonaisena mielekkäässä kontekstissa. Musiikkivideo antaa lisää malleja rakenteen tilanteisesta käytöstä.