Tiaiset

Hömötiainen (Parus montanus)

Hömötiaisella himmeänmusta päälaki ja kurkkulappu. Selkä on harmaa ja vatsa vaaleanharmaa.

Hömötiainen on metsien lintu, joka suosii sekametsiä. Se pesii myös muunlaisissa metsissä, joissa on pesäkolojen tekoon sopivia lahopökkelöitä. Toisinaan se hyväksyy pesäksi myös linnunpöntön.

Ravintoa ovat hämähäkit, hyönteiset, marjat ja siemenet. Talousmetsissä on niukemmin talviravinnoksi sopivia hämähäkkejä ja hyönteisiä kuin luonnonmetsissä. Talvisin hömötiaineinen onkin tuttu vieras metsien lähellä olevilla lintulaudoilla.

Hömötiainen on vaelluslintu. Hyvien poikastuottojen jälkeisinä syksyinä on havaittu jopa tuhansien yksilöiden vaelluksia. Tätä on edesauttanut syksyn huono ravintotilanne, joka on ajanut nuoria yksilöitä liikkeelle.

Lintuatlas

Kuusitiainen (Parus ater)

Kuusitiainen on tiaislajeista pienin. Yleisväritys on mustavalkoinen. Mustassa päässä on valkoinen poski. Erityistuntomerkki on suuri valkoinen niskalaikku. Päälaelle voi kohota töyhdön aihe.

Kuusitiainen pesii havu- ja sekametsissä. Se voi asettua pesimään myös pihapiirin tai puiston linnunpöntöön.

Nimensä mukaan laji yksilöt viihtyvät erityisesti kuusimetsissä, joissa riittää ravinnoksi kuusen siemeniä. Syötäväksi käy myös muu kasviravinto ja hyönteiset. Ruokailupaikkana kuusessa on latvus- ja kärkiosat, joissa se saa hennolla nokalla kaivettua neulasvälejä.

Kuusitiainen on vaelluslintu. Joinakin syksyinä on havaittu suurvaelluksia, joissa on liikkunut kymmeniä tuhansia yksilöitä. Uusien alueille liikkumisen taustalla on ollut onnistunut pesintä ja sitä seurannut kuusen siemenkato.

Lintuatlas

Lapintiainen (Parus cinctus)

Lapintiaisen päälaki on himmeänruskea. Linnun kupeet ovat ruosteenväriset ja selkä on lämpimänruskea. Laji muistuttaa ensivilkaisulla hömötiaista.

Lapintiaista esiintyy Pohjois-Suomessa kaikenlaisissa metsissä, joissa on sopivia pesäkoloja. Talviravintoa se saa parhaiten luonnontilaisista metsistä, joiden puissa hyönteisiä ja hämähäkkejä on runsaammin kuin talousmetsissä. Talvella ravintona on lisäksi erilaiset siemenet ja lintulautojen antimet.

Lapintiainen on paikkalintu, mutta joinakin syksyinä vaeltaa satoja yksilöitä Etelä-Suomeen.

Lintuatlas

Sinitiainen (Parus caeruleus)

Sinitiainen on pieni ja värikäs tiainen. Alapuoli on keltainen. Kirkkaansinistä on päälaella, siivissä ja pyrstössä. Värikästä päälakea ympäröi valkoinen rengas. Posket ovat valkoiset. Leukalappu on musta.

Sinitiainen on kulttuuriympäristöjen laji. Se pesii puistoissa ja lehdoissa Etelä- ja Keski-Suomessa. Levinneisyysalue laajenee kohti Pohjois-Suomea.

Pesä on pöntössä tai puunkolossa. Luonnollista ravintoa ovat erilaiset hyönteiset, toukat, siemenet, silmut. Järviruokokasvustoista ne etsivät talvella korsissa talvehtivia hyönteisiä. Sinitiainen on yksi tutuimmista lintulaudoilla vierailevista tiaislajeista.

Sinitiainen on alunperin lauhkean lehtimetsävyöhykkeen laji eikä kestä kylmyyttä kuten muut tiaiset. Kovina pakkastalvina kannan tappioita korvaa seuraavan pesimäkauden tehokas lisääntyminen. Sinitiainen voi pesiä kaksi kertaa kesässä ja munii kerralla 8-14 munaa.

Sinitiainen on paikkalintu, joka joinakin syksyinä vaeltaa.

Lintuatlas


Talitiainen (Parus major)

Talitiaisen tärkeimmät tuntomerkit ovat musta päälaki, valkeat posket ja kirkkaankeltaisella alapuolella on musta pitkittäisjuova.

Talitiainen on riippuvainen lintulaudoilta saatavasta ravinnosta, sillä se ei tee syksyllä varastoja kuten muut tiaiset. Pesimisessä lehti- ja sekametsissä se suosiikin ihmisasutuksen läheisyyttä vaikka pärjää myös metsälintuna. Ravinto koostuu kesällä hyönteisistä ja hämähäkeistä ja talvella lintulautojen siemenvalikoimista.

Talitiaisen pesä on pöntössä tai puun kolossa.

Talitiainen on paikkalintu, joka vaeltaa joinakin vuosina.

Lintuatlas


Töyhtötiainen (Parus cristatus)

Töyhtötiaisen selkein tuntomerkki on mustavalkokirjava pään töyhtö. Pää on mustavalkokuvioinen.
Selkä on lämpimänruskea ja alapuoli kellanruskea.

Töyhtötiainen kovertaa itse pesän lahopökkelöön. Pesät sijaitsevat havu- ja sekametsissä. Laji suosii kuusi- ja mäntyvaltaisia metsiä. Ravinto koostuu muiden tiaisten tapaan hyönteisistä, hämähäkeistä ja siemenistä.

Töyhtötiainen on paikkalintu, joka ei juurikaan tee syysvaelluksia.

Lintuatlas