3. Materiaaleja eliöistä
Puu
Entisaikaan suurin osa kotona tarvittavista esineistä tehtiin puusta. Raaka-aine haettiin lähimetsästä. Moni osasikin itse valmistaa omat tavaransa.
Vaikka muovi onkin syrjäyttänyt monessa paikassa puun, on sillä omat hyvät puolensa. Tavallinen puu ei aiheuta luonnossa ongelmia, sillä siellä se hajoaa eli kompostoituu. Tavallista puuta voi myös turvallisesti polttaa.
Puu on kevyt materiaali. Se mahdollistaa rakentamisen ilman raskaita koneita. Puun käyttäminen rakennusmateriaalina ei myöskään kuluta suuria määriä energiaa.
Kotisaunan lauteet tehdään mieluiten puusta. Puu johtaa lämpöä heikosti, joten puulauteilla pylly ei helposti pala.
Paperia voidaan valmistaa monenlaisista kuiduista. Tavallisimmin paperi tehdään kuitenkin puusta, sillä silloin sen valmistus on edullisinta. Alla on oppilaan ottama mikroskooppikuva sanomalehden reunasta. Siinä näkyvät selvästi puun kuidut, joista paperi rakentuu.
Ampiaiset osaavat tehdä paperia sekoittamalla sylkeä ja puuta. Paperia tarvitaan pesän tekoon. Paperissa näkyy erivärisiä raitoja sen mukaan, mistä puusta paperia on tehty.
Muita kasvikuituja
Puuvilla on yleinen kuitukasvi. Monet vaatteemme ja kankaamme tehdään puuvillasta. Puuvillan kuidut ovat siemenkuituja. Puuvillan huonot puolet liittyvät sen viljelyyn. Puuvillan kasvatus kuluttaa paljon arvokasta vettä ja vaatii paljon kasvinsuojelumyrkkyjä.
Suomessa on viljelty kuitukasvina pellavaa. Pellavan kuidut ovat runkokuituja. Kartalta löytyy vieläkin likolampia, jotka kertovat pellavan käsittelystä.
Hamppu on toinen tavallinen runkokuitukasvi. Jo viikingit käyttivät hamppua köysiin, purjeisiin, vaatteisiin ja kalaverkkoihin, sillä hamppu kestää pitkään kosteutta. Hampusta voidaan valmistaa ohutta, kestävää ja kevyttä raamattupaperia, jota käytetään esimerkiksi virsikirjoissa.
Hampun sukulaista nokkosta pidetään ihmiskunnan vanhimpana kuitukasvina. Kivikauden naiset ovat ommelleet nokkosen kuiduista kalaverkkoja. Myöhemmin siitä on muokattu köysiä sekä karkeita verkko- ja säkkikankaita. Yllättäen nokkosesta on tehty myös hienoimmat tekstiilit ja asusteet. Toisen maailmansodan jälkeen nokkoskuitu jäi unohduksiin puuvillan noustessa tilalle. Viime aikoina on huomattu, etteivät nokkostekstiilit näyttäisi homehtuvan.
Eläinkuituja
Tavallisin eläinkuitu on villa, jota saadaan lampaista. Arvostetuinta on merinolampaan villa. Merinolampaalla on pelkkää pehmeää alusvillaa. Toisinaan myös vuohien ja kamelieläinten karvaa kutsutaan villaksi.
Joidenkin vuohirotujen aluskarvaa arvostetaan erityisesti sen keveyden ja lämpimyyden vuoksi. Sellaisia ovat esimerkiksi mohair ja kashmir.
Etelä-Amerikassa kuituja saadaan sikäläisistä kamelieläimistä. Arvostetuinta on vikunjan karva. Arvellaan, että puolikesy alpakka on jalostettu vikunjasta. Kuvassa vikunjalauma vaeltaa aavikolla. Kamelin karvaa saadaan kamelin pehmeästä sisäkarvasta. Kyseessä on aasialainen kameli, jolla on kaksi kyttyrää. Lämpimillä alueilla elävä yksikyttyräinen dromedaari ei sitä tuota.
Selkärangattomista eläimistäkin saadaan kuituja. Niitä tuottavat esimerkiksi hämähäkit ja kehrääjäperhosten toukat. Merkittävin kuidun tuottaja on silkkiperhonen. Muiden kehrääjäperhosten tapaan sen toukat tuottavat ympärilleen kuitukopan koteloitumisen ajaksi. Kotelon kuidusta valmistetaan silkkiä.
Tiivistelmä
- Puu on luonnossa hajoava raaka-aine, jonka tuottaminen on energiaystävällistä, johtaa heikosti lämpöä ja sopii hyvin paperin valmistukseen
- Kasvikuituja ovat esimerkiksi puuvilla, pellava, hamppu ja nokkonen.
- Eläinkuituja ovat esimerkiksi villa, vuohien ja kamelieläinten karva sekä hyönteisperäinen silkki.
