Deklinaatiot eli substantiivien taivutusluokat


Epäsäännöllisyyksiä ja vokaalinmukaus


Joidenkin substantiivien taivutuksessa esiintyy epäsäännöllisyyttä.
Kun deklinaatioon 1 kuuluvat yleensä a-päätteiset substantiivit, voi myös konsonattiloppuinen substantiivi kuulua ryhmään:
en ros, rosen, rosor, rosorna 1 = ruusu
en våg, vågen, vågor, vågorna 1 = aalto

Deklinaatioon 2 kuuluvat yleensä en-sukuiset sanat, mutta poikkeutena on:
ett finger, fingret, fingrar, fingrarna 2 = sormi

Deklinaatioon 3 kuuluu paljon substantiiveja, joissa on vokaalinmukaus monikossa. Vokaali a muuttuu ä:ksi ja vokaali o muuttuu ö:ksi:
ett land, landet, länder, länderna 3 = maa
en bok, boken, böcker, böckerna 3 = kirja
en strand, stranden, stränder, stränderna 3 = ranta

Deklinaation 2 ja 5 sukulaisuussanoissa esiintyy myös vokaalinmukaus:
en bror/broder, brodern, bröder, bröderna 2 = veli
en far/fader, fadern, fäder, fäderna 5 = isä
en dotter, dottern, döttrar, döttrarna 2 = tytär
en mor/moder, modern, mödrar, mödrarna 2 = äiti

Myös substantiivit ett öga ja ett öra taipuvat epäsäännöllisesti:
ett öga, ögat, ögon, ögonen = silmä
ett öra, örat, öron, öronen = korva
Nämä substantiivit voidaan luokitella deklinaatioon 4, johon kuuluvat ett-sukuiset vokaaliin päättyvät sanat tai deklinaatioon 5 monikon määräisen muodon perusteella.

Huomaa:
Deklinaatioon 5 kuuluu myös en-sukuisia -ande, -are ja -er -päätteisiä tekijännimiä.
en studerande, studeranden, studerande, studerandena = opiskelija
en lärare, läraren, lärare, lärarna = opettaja
en tekniker, teknikern, tekniker, teknikerna = teknikko