Kielitietoisuus on myös tietoa kieliyhteisöihin kohdistuvista asenteista eli ymmärrystä siitä, miten eri kieliä arvotetaan ja arvostetaan eri yhteisöissä. Tämä näkyy esimerkiksi siten, että toisia kieliä on hyväksyttävämpää käyttää ja niillä voi olla laajempi näkyvyys, kun taas toisia kieliä voidaan väheksyä joko tarkoituksella tai tahattomasti. Kielitaitoa on siten myös se, että osaa sovittaa tapaansa viestiä ja käyttämäänsä kieltä sen perusteella, kuka on viestin vastaanottaja. Tällöin on kyse kielitietoisesta viestinnästä. 

Kielitietoisuus tukee opiskelutaitoja. Esimerkiksi tieto eri kielten rakenteesta auttaa oppimaan uusia kieliä. Lisäksi eri oppiaineissa opitaan tuntemaan niille ominaisia tekstilajeja: esimerkiksi matematiikassa hyödynnetään paljon erilaisia graafeja, kuvia ja merkintätapoja, kun taas historiassa opitaan mm. tulkitsemaan ja pohtimaan kriittisesti erilaista lähdeaineistoa. 

Kielellä voidaan myös estää tai hankaloittaa muiden osallistumasta keskusteluun. Esimerkiksi tieteen- tai tiedonalakohtaisen sanaston käyttäminen ja monimutkaiset lauserakenteet voivat vaikeuttaa viestin ymmärtämistä. Kaikessa viestinnässä on tärkeintä tulla ymmärretyksi. Siksi on hyvä havainnoida ja ymmärtää myös keskustelukumppanin osaamisen taso. Vaikeilla sanoilla ja lauserakenteilla "brassailu" ei osoita keskustelijan älykkyyttä. Sanoman sisältö ratkaisee.