Opetuksen hyvät käytännöt

Hyviä käytäntöjä ja Keski-Suomen materiaalipankki.

Opettaja on oppilaille aikuisen ihmisen malli, vaikka nuoren näkökulmasta ei aina näin olisikaan. Aikuisen on näytettävä puheillaan ja teoillaan miten muiden kanssa eletään. Pitää uskaltaa olla myös puutteellinen ja tietämätön. Aina ei tarvitse olla viisas ja täydellinen. Oman epätäydellisyyden myöntäminen voi rohkaista myös oppilaita hyväksymään omansa ja muiden epätäydellisyyden.

Keskustelu ja vuorovaikutus on uskonnon oppimistilanteissa tärkeää. Sitä kautta opimme ymmärtämään erilaisia näkemyksiä ja mielipiteitä ja oppimaan itse. Keskustelutilanteita tulee luoda mahdollisimman luontevasti ilman osallistumiskynnystä. Oleellista on saada luokkaan avoin ja hyväksyvä ilmapiiri. Opettajan on tärkeää ohjata oppilaita todella keskustelemaan ja keskusteltava myös itse "saarnaamisen" sijaan.

Empatiaa opitaan tarinoiden avulla. Tarina voi olla perinteisen kertomuksen sijaan vaikka kuva tai videopätkä, joka herättää tunteita.

Ilmiökeskeiseen opetukseen siirryttäessä voi huomata, että uskonnon perinteiset sisällöt ovat vahvasti eri ilmiöissä edustettuina. Näitä ovat esim. uskonpuhdistus, ristiretket, Rooman historia, islamin vaikutus Euroopan kulttuuriin tai 30-vuotinen sota.