Syksyllä 2016 päätimme Nivalan lukiossa perustaa YES - lukiot työelämään -hankkeen hengessä kokonaan uuden opintokokonaisuuden: NY-yritysten perustamiseen ja pyörittämiseen tähtäävät yrittäjyysopinnot. Haasteena vain oli, ettei kenellekään meistä opettajista, tai Nivalan lukiolla ylipäätään, ollut kokemusta toimivan yrityskasvatuksen pyörittämisestä. Mitenhän tästä selvittäisiin kunnialla?

Aluksi meidän oli päätettävä kuka opettajista ottaisi kokonaisuuden vastuulleen. Yhteiskuntaopin opettajako, kuuluvathan talous- ja yritysasiat perinteisesti hänen opetussarkaansa? Vaiko opinto-ohjaaja, jolla oli kaikista meistä parhaat tiedot ja verkostot mitä alueen yrityksiin tulee? Vai entä sittenkin englannin opettaja puheen ammattilaisena, tai matematiikan maikka, koska tarvitaanhan yrityksen pyörittämisessä myös numeropäätä? Kaikki olivat kiinnostuneita tarttumaan tehtävään, mutta samalla kaikkia jännittivät kokonaan uuden aluevaltauksen mukanaan tuomat haasteet, työmäärästä puhumattakaan. Päädyimme kuitenkin pian ratkaisuun, jota ei ole kertaakaan tarvinnut katua: jaoimme vastuun neljän opettajan kesken. Tällä lähestymistavalla oli kaksi merkittävää etua. Ensinnäkin, uuden kokonaisuuden käyntiin polkaiseminen ja kehittäminen ei kohtuuttomasti kuormittaisi yksittäistä opettajaa, edes opetustunneiltaan raskaan jakson aikana. Toiseksi, saimme tiimiimme monialaista osaamista yrittäjyyteen vaadittavista taidoista ja sivutuotteena toisistamme tukea prosessin läpiviemiseen.

Seuraavaksi meidän täytyi alkaa hankkia tietotaitoa yrityskasvatuksen käytännön toteutuksesta. Onneksemme saimme alusta asti oppia erinomaisilta yhteistyökumppaneiltamme. Reisjärven Kristillisen opiston yrittäjyyslinja vetäjineen antoi käytännön malliesimerkin menestyvästä sapluunasta ja sen pyörittämisestä. Nuoriso-Leader taas oli valmis auttamaan sekä meitä ohjaajia, että kertomaan tarjoamistaan mahdollisuuksista suoraan nuorille. Myös Nivalan yrittäjät osoittivat alusta asti kiinnostusta toimintaamme, vaikka meillä ei ollut edes heille mitään konkreettista näytettävää. Kopioimme ja muokkasimme muualla toimiviksi havaittuja elementtejä parhaan kykymme mukaan, sikäli kun ne lukioomme istuivat. Kurssipohjainen rakenne, lukion päätehtävän huomioiminen ja resurssien erilaisuus pakotti meidät lähestymään useita asioita esikuvistamme poikkeavista tulokulmista, mutta lopputuloksena syntyi meidän näköisemme ja meidän käteemme sopiva kokonaisuus.

Suunnittelemassamme mallissa yrittäjyysopinnot kulkevat opiskelijoiden kanssa läpi lukion, ja vanhemmat lukiolaiset tuutoroivat nuorempiaan. Kaikki lähtee liikkeelle ensimmäisen vuoden opiskelijoille suunnatusta 24h-leiristä, joka toimii eräänlaisena “sisäänheittona” yrityskasvatukseen. Tuoreet lukiolaiset tutustuvat liikemaailman teemoihin ja vaatimuksiin ryhmäyttävien ja hauskojen harjoitteiden kautta, kun taas vanhemmat opiskelijat toimivat ohjaajina. Opettajien rooliksi kurssilla jää lähinnä valvonta ja akuuttien ongelmien ratkaisu. Lukion toinen vuosi on yrityskasvatuksen vilkkainta aikaa. Tällöin nuoret saavat tilaisuuden perustaa oman NY-yrityksensä ja pyörittää sen toimintaa läpi vuoden, meidän ohjaajien tarjotessa välitavoitteita ja tarvittaessa suuntaa antavia neuvoja. Opiskelijoilla on myös mahdollisuus suunnitella ja vetää 24h-leiriä nuoremmille opiskelijoille, tai osallistua yhteistyöhön alueen yrittäjien kanssa osana lukiomme yrittäjyystiimiä. Jokainen nuori voi itse valita mihin kursseille hän osallistuu, jos mihinkään. Kolmannen vuoden opiskelijoille ei yrityskasvatusta järjestetä; haluamme taata heille rauhan valmistautua ylioppilaskokeisiin.

Kaikki valmistelumme olisi kuitenkin turhaa, jos oppilaat eivät innostuisi osallistumaan järjestämäämme yrityskasvatukseen. Meitä jännitti paljon, kuinka ensimmäisen 24h-leirin järjestäminen onnistuisi ilman leirin jo kokeneita kakkosvuotisia. Opiskelijat kuitenkin yllättivät meidät todella positiivisesti! Saimme nopeasti kokoon ryhmän motivoituneita vapaaehtoisia opiskelijoita jotka olivat valmiita järjestämään leirin ikätovereilleen ilman aiempaa kokemusta tai valmista sisältöä. Tuimme heitä parhaan kykymme mukaan, mutta viimekädessä kaikki oli nuorista kiinni. Hämmästykseksemme he loihtivat kasaan leirikokonaisuuden jossa meidän opettajien harteille jäi lähinnä avainten lainaaminen ja hiljaisuuden valvominen yöllä. Ensimmäinen 24h-leiri oli menestys joka suhteessa, ja kesän koittaessa jäimme jännittämään viimeistä yrityskasvatuksemme koitinkiveä: saisimmeko syksyllä perustettua toimivia NY-yrityksiä.

Uuden lukuvuoden alkaessa avasimme ilmoittautumisen NY-vuosi yrittäjänä kurssillemme ja jäimme sydän pamppaillen odottamaan mitä tapahtuisi. Ensimmäiseen tapaamiseen marssi kymmenen nuoren joukko, joka jakautui pian kolmeksi yritykseksi. Yksi ryhmä halusi valmistaa ja myydä itsetehtyjä konvehteja, toinen perustaa palveluryrityksen ja kolmas päätti hetken pohdinnan jälkeen tuottaa käsityönä betonista ja kierrätyslasista koottuja tuikkulyhtyjä. Opiskelijat jakoivat tehtävät yritystensä sisällä, sijoittivat alkupääoman, suunnittelivat toiminnan aloittamisen ja anoivat Nuoriso-Leaderiltä starttirahan… Ja vau! Ennen kuin ehdimme huomatakkaan, meillä oli kolme toimivaa NY-yritystä: Beleta, Jelppi ja Delight Cement. Nuoret paneutuivat firmojensa pyörittämiseen ihaltavalla tarmolla ja ennakkoluulottomuudella, ja pian he viilettivät asettamastamme välietapista toiseen alati kasvavalla itseluottamuksella.

Syksymme kohokohta oli Uskalla yrittää -semifinaali Oulun kauppakeskus Valkeassa. Saimme seurata rinta ylpeydestä röyheänä kuinka ensimmäistä kertaa järjestettävän kurssimme nuoret valmistelivat myyntipöytänsä huomattavasti kokeneempien kilpailijoiden viereen, myivät tuotteitaan rohkeasti ventovieraille ja pitivät esittelypuheen koko messuyleisön edessä. Jelppi NY yllätti meidät aivan täysin voittamalla “paras lukion yritys” -sarjan ja takaamalla itselleen pääsyn kevään finaaliin Helsingissä. Paluumatkalla Nivalaan bussissa oli juhlatunnelmaa: yrityskasvatuksemme oli pyörähtänyt käyntiin paremmin kuin kukaan meistä oli uskaltanut toivoa!