Opetushallitus:

Suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärän tehtävänä on tukea oppilaan monikielisyyden kehittymistä sekä herättää kiinnostus ja tarjota välineitä kielitaidon elinikäiseen kehittämiseen.

Suomen kielen oppiminen tukee monikielisten ja etenkin maahanmuuttajien kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan sekä auttaa rakentamaan omaa kielellistä ja kulttuurista identiteettiä. Peruskoulussa oppimäärän opetuksen lähtökohtana ovat oppilaille merkitykselliset ja tarpeelliset tekstilajit ja kielenkäyttötilanteet, joiden avulla kielen muotoja, merkityksiä ja käyttöä tutkitaan ja opitaan analysoimaan. Kielitaitoa kehitetään kaikilla kielen käytön osa-alueilla, joita ovat puhuminen, kirjoittaminen sekä luetun ja kuullun ymmärtäminen. Ymmärtämis- ja tuottamistaitojen kehittyminen nivoutuvat toisiinsa. S2-oppimäärän erityistehtävä on tukea lapsen ja nuoren kasvua kieliyhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi, jolla on kielelliset valmiudet jatko-opintoihin.

Yhtenä äidinkielen ja kirjallisuuden oppimääränä S2-opetuksen tehtävänä on myös tukea osaltaan kielitaidon kehittymistä varhaislapsuudesta lähtien elinikäisen oppimisen periaatteen mukaisesti. Tämä tarkoittaa, että myös esimerkiksi varhaiskasvatuksessa on otettava huomioon lasten erilaiset kielelliset ja kulttuuriset taustat ja pyrittävä vahvistamaan lasten erilaisia kielellisiä identiteettejä sekä uteliaisuutta ja kiinnostusta kieliin, teksteihin ja kulttuureihin.

Onko perusopetuksen oppilaitoksilla velvollisuus järjestää S2-opetusta?

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa todetaan, että valtioneuvoston antaman tuntijakoasetuksen (422/2012 8 § 2 mom.) mukaan koulun opetuskielen mukaisen äidinkielen ja kirjallisuuden oppimäärän sijasta maahanmuuttajille voidaan opettaa joko kokonaan tai osittain suomen tai ruotsin kieltä erityisesti maahanmuuttajille tarkoitetun oppimäärän mukaisesti.

Oppilas opiskelee S2-oppimäärää, jos oppilaan suomen kielen peruskielitaidossa on puutteita jollain tai joillain kielitaidon osa-alueella, jolloin hänen osaamisensa ei vielä anna edellytyksiä yhdenvertaiseen kouluyhteisön jäsenenä toimimiseen päivittäisessä vuorovaikutuksessa ja koulutyöskentelyssä. Näin toimitaan myös silloin, jos oppilaan suomen kielen taito on muutoin riittämätön suomen kieli ja kirjallisuus -oppimäärän opiskeluun. Varsinaista velvoitetta S2-opetuksen järjestämiseen ei siten yksioikoisesti tulkittuna ole. Käytännössä kuitenkin oppilaan on opiskeltava jotakin äidinkielen ja kirjallisuuden oppimäärää, koska äidinkieli ja kirjallisuus on perusopetuslaissa (628/1998 11 §) kaikille yhteinen oppiaine. Saman lain 3 §:ssä todetaan, että opetus järjestetään oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti niin, että se edistää oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä. Eli jos opetuksen järjestäjä tarjoaa esimerkiksi vasta vähän aikaa Suomessa olleelle maahanmuuttajataustaiselle oppilaalle tukea vain suomi äidinkielenä ja kirjallisuus -oppimäärän mukaisessa opetuksessa, ei opetusta ole järjestetty oppilaan tarpeiden tai edellytysten mukaisesti.

 

Hyödyllisiä linkkejä:
Aalto, Eija; Hellgren, Jan; Immonen-Oikkonen, Pirjo; Järvinen, Johanna; Kaarisola, Kirsi; Kalliokoski, Jyrki; Kotilainen, Hanna; Nissilä, Leena; Rapatti, Katriina & Tukia, Kaisa 2015: Suomi toisena kielenä -oppimäärän tukimateriaalit.

Mustaparta, Anna-Kaisa (toim.) 2015: Kieli koulun ytimessä – näkökulmia kielikasvatukseen. Helsinki: Opetushallitus.

Nissilä, Leena; Martin, Maisa; Vaarala, Heidi & Kuukka, Ilona 2006: Saako olla suomea? Opas suomi toisena kielenä -opetukseen. Helsinki: Opetushallitus.