Muuhun maailmaan verrattuna Suomen kestävän kehityksen tila on hyvä. Erityisesti sosiaalista ja kulttuurista kehitystä kuvaavat indeksit ovat Suomessa maailman parhaiden joukossa. Maamme on useimpiin maihin verrattuna tasa-arvoinen, korkeasti koulutettu ja hyvinvoiva. Myös terveystilanne ja terveydenhuolto on hyvällä tasolla. Monissa maissa eriarvoisuutta synnyttävä korruptio on maassamme hyvin vähäistä.

Myös ympäristöindikaattorien osalta Suomi sijoittuu hyvin muuhun maailmaan verrattuna. Lajien ja elinympäristöjen uhanalaistuminen on monissa maissa huomattavasti nopeampaa. Ympäristömyrkkyjä ja happamoittavia päästöjä tulee väestön määrään ja elintasoon nähden vähemmän kuin monissa muissa maissa. Jätevesiä puhdistetaan hyvin, minkä vuoksi rehevöittävätkin päästöt ovat kansainvälisesti katsottuna paremmalla tasolla.

Vertaaminen muihin maihin ei kuitenkaan kerro sitä, onko toiminta Suomessa kestävän kehityksen mukaista. Uhanalaistuminen lisääntyy edelleen maamme luonnossa. Hiilidioksidipäästöt eivät ole vähentyneet. Eriarvoisuus on lisääntynyt ja työllisyysaste laskenut. Monet talouden indikaattorit ilmentävät heikkoa kestävyyttä, kestävyysvajetta. Kulutuksen ja palveluiden tuottamiseen tarvittavaa maapinta-alaa kuvaava luku, ekologinen jalanjälki, on Suomessa kasvanut. Huomattava osa näistä ympäristövaikutuksista on siirretty maastamme tuotannon mukana toisiin maihin, kuten Kiinaan.

Kestävän kehityksen edistämiseksi Suomessa on laadittu kansallisen kestävän kehityksen strategioita, joissa asetetaan suuntaviivoja yhteiskunnan eri osa-alueille. Vuonna 2013 tämä strategia uudistettiin siten, että pelkkien ohjeiden sijaan annetaan yhteiskunnan eri toimijoiden tehdä niin sanottuja kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksia. Niissä esimerkiksi kunnat, yritykset tai oppilaitokset sitoutuvat konkreettisiin toimiin, joilla edistetään kestävää kehitystä. Kaikki sitoumukset ovat julkisia, ja niitä voi tarkastella