Moikka täältä Sveitsistä!

 

Olen viettänyt lukuvuoden 2020-2021 täällä vuorien, suklaan, juuston ja kellojen maassa. Sveitsin parhaita puolia on se, että näinkin pienessä maassa maisema voi muuttua niin monta kertaa. Täältä löytyy esimerkiksi hulppeita vuoria, kirkasvetisiä järviä, suuria viiniviljelmiä sekä sympaattisia pikkukyliä peltoineen ja lehmineen. Sveitsissä on neljä virallista kieltä, joka myöskin luo tunnelman, että tunnin junamatkan päästä on jo toisessa valtiossa. 

Suurimpia haasteita tänne saapuessa tuotti ranskan kieli. Varsinkin vaihdon alussa uutta informaatiota tuli todella paljon ja uusia tietoja oli vaikea ymmärtää. Erikoisia tilanteita ja väärinymmärryksiä tulikin vastaan jatkuvasti. Joka päivä törmäsin uusiin sanoihin ja lausahduksiin, joita en ranskan kirjasta ollut aiemmin oppinut. Kuitenkin parin kuukauden kuluttua kommunikointi alkoi vihdoin sujumaan paremmin. Ranskan kielen oppimisen kannalta Sveitsi on kuitenkin todella hyvä paikka, koska täällä ihmiset puhuvat huomattavasti ranskalaisia hitaammin ja selkeämmin. 

Sveitsiläisten ystävällisyys tuli minulle isona yllätyksenä. Olin aiemmin kuullut, että sveitsiläiset olisivat sulkeituneita ja vaikeasti lähestyttäviä kuten me suomalaiset. Todellisuus ainakin täällä Etelä-Sveitsissä on kuitenkin toinen. Ihmiset ovat todella kohteliaita, ystävällisiä ja avuliaita. Suomalaiselle tuntuikin yhtäkkiä oudolta, että Viveka muuttui Madameksi ja sinuttelu teitittelyksi.

Myös koulussa ystävällisyys sekä opettajien ja oppilaiden erilainen suhde aiheutti yllättäviä tilanteita. Tiesin jo etukäteen, että opettajan tervehtiminen kaverillisesti on epäkohteliasta. Kuitenkin jossain vaiheessa tutut opettajat alkoivat itse tervehtimään kaverillisesti, joten ajattelin, että nyt minäkin saan sanoa opettajalle moi tuttavallisemmin. Luokkakavereilta tuli kuitenkin heti kauhistuneita katseita ja kommentteja, kuinka uskalsinkaan olla niin epäkohtelias ja sanoa sanan “päivää” tilasta “moi” opettajalle.

Koulussa hauska yllätys oli myös opiskelijoiden opiskeluvälineet. Ensimmäisenä päivänä näin jokaisen luokkakaverini ottavan esiin heidän useakerroksiset kynäpenaalit, täynnä erilaisia kyniä ja tusseja joka värissä. Toisaalta jokaiselle kynälle riittää täällä käyttöä, koska kaikki muistiinpanot, tehtävät ja kokeet tehdään paperille. 

Opiskelurytmi on myös erilainen Suomeen verrattuna. Normaalina koulupäivänä neljän oppitunnin jälkeen on kahden ja puolen tunnin ruokatauko, jolloin voi mennä kotiin syömään. Jos kotona syöminen ei kuitenkaan ole mahdollista, voi koulussa ostaa kouluruoan, jonka hinta on 12e! Iltapäivällä palataan kouluun yleensä kolmeksi oppitunniksi. Koulua saattaa siis olla jopa viiteen asti illalla mutta onneksi keskiviikkoisin koulu loppuu kuitenkin jo aamutuntien jälkeen.

Kaikille teille haluan sanoa, että uskaltakaa rohkeasti kokeilla uusia juttuja ja laittaa itseänne hieman oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Siinä vaiheessa oppii heti tietämään, mistä tykkää ja mistä ei. Ulkomaille lähtö avaa myös silmiä Suomesta. Ulkomaalaiset ovat yllättävän kiinnostuneita Suomesta sekä suomen kielestä ja tämä on opettanut minua olemaan ylpeästi suomalainen. Jos teille tulee ikinä mahdollisuus tehdä jotain vastaavaa, niin antakaa mennä, ette varmasti tule katumaan. 

Viveka