5.3 Tuen toteuttaminen varhaiskasvatuksessa

Tuen toteuttaminen varhaiskasvatuksessa

Varhaiskasvatukseen osallistuminen on hyvä perusta lapsen kehitykselle, oppimiselle ja hyvinvoinnille. Vaikeuksia ehkäistään ennalta pedagogisilla järjestelyillä ja erilaisilla työtavoilla. Näihin kuuluvat muun muassa suunnitelmallinen toiminnan eriyttäminen, ryhmien joustava muuntelu ja oppimisympäristöjen muokkaaminen. Selkeä päiväjärjestys ja päivittäisten toimintojen rytmittäminen tukevat kaikkia lapsia.

Lapsen tuen tarve voi olla lyhytaikaista ja vähäistä. Silloin voi riittää yksittäinen tuen muoto tai järjestelyt, joilla tilanteeseen vaikutetaan mahdollisimman nopeasti ja varhaisessa vaiheessa. Osa lapsista tarvitsee enemmän ja säännöllistä tukea tai samanaikaisesti useita tuen muotoja toisiaan täydentävinä.

Varhaiskasvatuksessa lapselle voidaan antaa tukea monin tavoin. Varhaiskasva- tuksen työtapoja ja oppimisympäristöjä muunnellaan lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaan. Tuki voi sisältää pedagogisia, rakenteellisia ja hyvinvointia tukevia muita järjestelyjä. Pedagogisia järjestelyjä ovat esimerkiksi varhaiskasvatuksen erityisopettajan konsultoiva tai jaksottainen tuki, lapsikohtainen ohjaaminen, tulkitsemis- ja avustamispalvelut sekä erityisten apuvälineiden sekä tieto- ja viestintäteknologian käyttö. Lapsen tukeen voi myös kuulua viittomien ja kuvien käyttö tai muu kielen ja kommunikoinnin tukeminen. Rakenteellisia järjestelyjäovat muun muassa ryhmän lapsimäärän pienentäminen sekä henkilöstön mitoitukseen tai rakenteeseen liittyvät ratkaisut. Hyvinvointia tukevia muita järjes- telyjä ovat esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden antama ohjaus ja konsultaatio.

Kun tuen tarve johtuu lapsen vaikeasta vammasta, sairaudesta, kehityksen viivästymästä tai sosioemotionaaliseen kehitykseen liittyvästä tuen tarpeesta, tarvitsee lapsi yleensä kokoaikaista, jatkuvaa ja yksilöllistä tukea. Tällöin lapsella on usealla kehityksen osa-alueella haasteita tai jollakin alueella erittäin suuri tuen tarve. Lapsen kehityksen ja oppimisen tuki vertaisryhmässä edellyttää suunnitelmallisuutta, erityisosaamista sekä mahdollisesti erilaisia järjestelyjä tai apuvälineitä. Lapsi tarvitsee apua ryhmässä toimimiseen, toiminnallista eriyttämistä sekä aikaa perustaitojen harjoitteluun. Tällöin tuki voi edellyttää henkilöstön erityispedagogisen tai sairaanhoidollisen osaamisen vahvistamista tai monialaista yhteistyötä sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden kanssa.

Kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeminen edellyttää jatkuvaa havainnoin- tia, dokumentointia ja arviointia lapsen tuen tarpeista ja toimenpiteiden vaikutuksista ja riittävyydestä. Ensimmäiseksi tarkastellaan käytössä olevia toimintatapoja ja oppimisympäristöjä sekä niiden soveltuvuutta lapselle. Tarkastelun pohjalta arvioidaan, voidaanko näitä muuttamalla toteuttaa lapselle paremmin sopivia pedagogisia ratkaisuja. Arvioinnin ja sen pohjalta tapahtuvan tuen suunnittelun on hyvä perustua riittävän monialaiseen asiantuntemukseen.

TUEN TOTEUTTAMINEN KUHMOISTEN VARHAISKASVATUKSESSA

Tuen tarpeen havainnointi ja arviointi kuuluvat koko henkilöstölle ja se perustuu hyvään yleistietämykseen lapsen kehityksestä. Yhdessä huoltajien sekä tarvittaessa monialaisten asiantuntijoiden kanssa muodostetaan käsitys lapsen tuen tarpeesta. Lapsen vahvuudet, mielenkiinnon kohteet sekä hänen tarvitsemansa tuki kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Varhaiskasvatuksen erityisopettaja on tiiviisti mukana tuen tarpeen arvioinnissa, tuen suunnittelussa, toteuttamisessa ja vaikuttavuuden arvioinnissa.

Kuhmoisissa käytetään kolmiportaisen tuen mallia, joka on yhteneväinen esiopetuksen kolmiportaisen tuen kanssa. Tuen arviointi perustuu lapsen ja oppimisympäristön huolelliseen havainnointiin sekä huoltajien ja tarvittavien monialaisten asiantuntijoiden näkemyksiin.

Yleinen tuki on kaikille lapsille kuuluvaa, ennaltaehkäisevää ja varhaista tukea. Lapsen tarvitsema tuki rakennetaan osaksi varhaiskasvatuksen toimintakulttuuria ja oppimisympäristöä. Tarvittaessa varhaiskasvatuksen erityisopettaja on mukana tuen suunnittelussa ja arvioinnissa sekä vasu-keskustelussa.

Kun yleinen tuki ei ole riittävää, vaan lapsen tuen tarve on jatkuvaa ja edellyttää mahdollisesti monien eri tukimuotojen käyttämistä, lapsi saa tehostettua tukea. Tällöin tuki on yksilöllisempää ja säännöllisempää. Lapselle annettavan tuen suunnitelma ja käytännön toimenpiteet kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Mukana laatimisessa ovat huoltajien ja varhaiskasvatuksen opettajan lisäksi varhaiskasvatuksen erityisopettaja ja tarvittavat sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijat.

Erityistä tukea annetaan lapselle, jonka kasvun, kehityksen tai oppimisen tavoitteiden saavuttaminen ei toteudu muuten riittävästi. Lapsen henkilökohtaisen avun tarve on lähes kokoaikaista. Erityinen tuki sisältää jo yleisen ja tehostetun tuen aikana käytössä olleet menetelmät, mutta tukitoimet ja pedagoginen kuntouttaminen on yksilöllistä, suunnitelmallista ja systemaattista. Sekä monialainen että huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö korostuvat erityisen tuen aikana. Varhaiskasvatuksessa erityistä tukea saavan lapsen tuki kirjataan vasuun. Päätös erityisestä tuesta tehdään moniammatillisesti yhteistyössä huoltajien kanssa ja se kirjataan lapsen vasuun. Mikäli lapsi on saanut päätöksen pidennetystä oppivelvollisuudesta ja käy 5-vuotiaana oppivelvollisuutta edeltävässä esiopetuksessa, tuki kirjataan HOJKS:aan (henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma). Päätöksen pidennetystä oppivelvollisuudesta tekee sivistystoimen johtaja.

 

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä