Kristillisellä koululla kasvatus ja opetus lähtevät ihmisyyden kokonaisvaltaisesta ymmärtämisestä kristillisen ihmiskuvan mukaan. Jokaisella lapsella on oikeus hyvään elämään sekä yksilölliseen, ruumiilliseen, henkiseen, hengelliseen, moraaliseen ja sosiaaliseen kehittymiseen. Koulu haluaa tukea jokaisen yksilön kasvua kokonaisvaltaisesti kohti tasapainoista aikuisuutta. Ihmisenä kasvamisella tarkoitetaan itsetuntemuksen ja elämänhallinnan kehittymistä, jossa perustietojen ja -taitojen varmistaminen on tärkeää itsetunnon kehittymisen ja elinikäiseksi oppijaksi kasvamisen kannalta.

Luonteenkasvatus

Lähteenä käytetty mm.: Uusitalo-Malmivaara, L., & Vuorinen, K. (2016). Huomaa hyvä! PS-kustannus.

Kokemus omasta pystyvyydestä ja luonteenvahvuudet ovat keskeisiä tekijöitä ihmiseksi kasvamisessa ja hyvän luonteen kehittymisessä. Ihmisenä kasvussa on tärkeää oppia tuntemaan monipuolisesti itseään. Vahvuuksien tunnistaminen ja vahvistaminen sekä niiden kautta toimiminen auttaa pärjäämään muuttuvassa maailmassa. Hyvinvointi lisääntyy, vastoinkäymisistä toipuminen helpottuu ja luottamus siihen kasvaa, että pystyy itse vaikuttamaan omaan tulevaisuutensa.

Luonteenkasvatus ja omien luonteenvahvuuksien tunnistaminen jo varhaisessa vaiheessa elämässä luovat mahdollisuuksia myönteiseen itsetuntemukseen ja lisäävät luottamusta omiin kykyihin. Vahva itsetunto ja luonne synnyttävät rohkeutta olla oma itsensä. Silloin hyväksyy itsensä vahvuuksineen ja tunnistaa helpommin myös ne puolet, joita on hyvä vielä kehittää. Terveen itsetunnon ja myönteisen minäkuvan perusta syntyy tunteesta, että on hyväksytty.

Luonteen kasvu ja kehittyminen eivät tapahdu itsestään, vaan luonteenkasvatus on tietoinen halu ohjata ja ruokkia lapsissa ja nuorissa hyvän luonteen taitoja. Luonne ei kehity ilman rohkeutta kokeilla uusia asioita, ilman sinnikkyyttä pysytellä tavoitteessa vastoinkäymisistä ja hankaluuksista huolimatta. Luonne ei kehity tyhjiössä, vaan se rakentuu kohtaamisissa toisten kanssa ja sitä kutsuu esiin ja vahvistaa rakkaus, ystävällisyys ja myötätuntoiset teot. Luonne kasvaa myös vastoinkäymisistä, sen vahvuus tulee esiin kyvyssä toipua niistä, kyvyssä nousta ylös ja toiveikkaassa uskossa tulevaisuuteen, pimeydenkin hetkellä. Luonne on oppimisen iloa, sillä vastoinkäymisissä asuu kasvun mahdollisuus ja kokemus siitä, että uskalsin yrittää. Luonne viisastuu uusista kokemuksista, joita kohti on helpompi mennä omat vahvuudet matkakumppanina. Luonteemme ääriviivat piirtyvät vahvistavissa kohtaamisissa, myönteisissä kokemuksissa sekä kamppailuissa ja niistä toipumisessa. Luonteemme ääriviivat venyvät ja palautuvat toisten ihmisten avulla ja tuella. Luonteenkasvatus on sydämen kasvatusta, jolle järki on tärkeä kumppani. Olemme sitä, mitä jatkuvasti teemme, sanomme ja ajattelemme. Luonteemme vaikuttaa siihen, miten kohtelemme toisiamme ja itseämme. Hyvä itsetuntemus ja oman elämän arvostaminen auttavat myös lähimmäisenrakkauden periaatteen toteutumisessa suhteessa toisiin.

Luonteenkasvatuksen, positiivisen kasvatuksen ja vahvuusperustaisen opetuksen tavoitteena on hyvinvoiva oppilas, jonka koulupäivissä on tietoista ohjaamista hyvinvoinnin ja merkityksellisyyden kokemisen alkulähteelle, josta kumpuaa kysymyksiä, kuten: ”Kuka minä olen?”, ”Mitkä ovat vahvuuteni?”, ”Miten voin hyvin yhdessä toisten kanssa?” ja ”Miten voin auttaa toisia?”.

Hyvä luonne tarkoittaa moraalisesti arvostettua persoonallisuuden osaa, myönteisiä taitoja, jotka tulevat eläviksi ihmisen ajatuksissa, tunteissa ja käytöksessä. Luonteenvahvuuksien esiinkutsumisen lisäksi on tärkeää tukea persoonan eettistä ja moraalista kasvua.

Tunnetaidot ja sosiaalinen pääoma hyvän kasvuympäristön perustana

Opettamalla rehellisyyttä, ystävällisyyttä, ryhmätyötaitoja ja sosiaalista älykkyyttä, opetamme taitoja olla vuorovaikutuksessa. Myönteinen vuorovaikutus, kyky olla yhteydessä toisiin ihmisiin, on kaiken luonteenkasvun perusta. Opettamalla ja kannustamalla vahvuuksien käyttämiseen, opetamme elintärkeitä ihmisenä olemisen taitoja, joiden kautta rakentuu myönteinen minäkuva. Kun lapset ja nuoret oppivat luonteenkasvatuksen avulla kehittämään ja käyttämään erilaisia vahvuuksia, he kasvattavat samalla emotionaalista, psyykkistä ja sosiaalista pääomaa eli taitoja tehdä ja voida hyvin, kukoistaa.

Kognitiiviset taidot eivät kehity tyhjiössä, päinvastoin tämä kehitys on vahvasti yhteydessä luonteeseen ja sen kasvuun. Akateemisten taitojen oppiminen mahdollistuu, kun lapsi on oppimisen tilassa, mikä taas on yhteydessä ei-kognitiivisiin taitoihin ja vahvuuksiin, kuten motivaatioon, tunnetaitohin, uteliaisuuteen, itsesäätelykykyyn ja sinnikkyyteen, joista viimeksi mainitut ennustavat tutkimusten mukaan koulumenestystä älykkyyttä enemmän.

Tunnetaitojen tavoitteita ovat oppia tunnistamaan, ilmaisemaan ja nimeämään tunteita sekä löytää keinoja omien tunteiden säätelyyn. Oppisisältöinä ovat esimerkiksi erilaiset tunteet, niiden tunnistaminen ja ilmaiseminen; tunnehallinta, empatia ja kohtaaminen ja oma keho tunteiden ilmentäjänä; kaikkien tunteiden tarpeellisuus. Koululla käytetään tunnekasvatusmateriaaleja (mm. LionsQuest, Askeleittain, Friends, KiVa-koulu).

Katsomustietoisuus

Katsomustietoisuus kattaa pyrkimyksen edistää kulttuurien sekä aatteellisten, maailmankatsomuksellisten ja uskonnollisten sisältöjen ja perinteiden sekä humanismin perinteen tuntemista ja ymmärtämistä. Kristillinen koulu palvelee yhteiskunnan moniarvoisuutta tarjoamalla kristillisen sivistysperinteen näkökulman tiedon ja kulttuurin maailmaan. Länsimaisen kulttuurin ja tieteen pohjalla vaikuttaa kristillinen perintö, jonka omaleimaisuutta ja kulttuurista merkitystä halutaan tuoda esiin opetuksessa. Tavoitteena on luoda arvokokemuksia välittävä dialoginen vuorovaikutussuhde ja kasvuympäristö, jotka tukevat toisaalta yksilöllisyyden ja terveen itsetunnon ja toisaalta tasa-arvoon, suvaitsevaisuuteen ja toisen ihmisen kunnioitukseen pohjautuvan yhteisöllisyyden ja yhteisvastuun kehittymistä.

Opetuksella tuetaan katsomustietoisuuden kehittymistä, oppilaiden omaehtoista ajattelua ja tarjotaan aineksia maailmankatsomuksen rakentamiseksi. Katsomuksellinen valinnanvapaus on tärkeä lähtökohta kristillisessä koulussa. Kouluyhteisö pyrkii avoimeen keskusteluun, oman toiminnan itsearviointiin ja kehittämiseen.

Erilaisia maailmankatsomuksia yhdistää sama perusrakenne: ne vastaavat kysymyksiin siitä, millainen maailma on, mitä voimme tietää, ja miten meidän pitäisi toimia tullaksemme onnellisiksi. Oma elämänkatsomus on näkemys siitä, mikä on elämän tarkoitus ja miten ihmisen tulisi elää. Nämä ovat hyviä kysymyksiä yksilön kasvun vaiheissa kohti hyvinvoivaa ja vastuullista aikuisuutta.