Suomen itsenäistyttyä tuli tärkeäksi saada oma kansallislippu, jolla voitaisiin kuvata Suomen valtiollista vapautta. Lippukomitea ehdotti Suomen valtiolipuksi (8.12.1917) karmiinisinoberipohjalle (tummanpunainen) tankoon päin kääntynyttä Suomen vaakunan leijonaa kullankeltaisin ja valkoisin värein. jota senaatti kannatti.

Senaatti jätti ehdotuksensa eduskunnalle hyväksyttäväksi, jossa se aiheutti kiivasta keskustelua ja lopulta johti siihen, että eduskunnan ulkoasiainvaliokunta julisti taiteilijoille kilpailun Suomen lipun suunnittelusta. Taiteilijoiden ehdotuksia tuli kuitenkin hitaasti, jolloin päätettiin, että Suomen lippuna käytettäisiin vuoden 1918 toukokuun alkuun saakka sini-valkoista vaatetta, joka koostui kahdesta samankokoisesta suorakaiteen muotoisesta kankaasta.

Tämäkään ehdotus ei ehtinyt saada eduskunnan hyväksyntää, koska Suomessa puhkesi sisällissota. Heti sodan jälkeen ryhdyttiin kuitenkin uudelleen miettimään Suomen kansallislippua ja sen kehittelemisen aloitti Lauri Ingman. Tässä vaiheessa kysyttiin mielipidettä myös taiteilija Akseli Gallén-Kallelalta, joka kannatti lippua, jossa oli valkoinen risti sinisellä pohjalla. Myös tätä vaihtoehtoa harkittiin, mutta se hylättiin koska kaukaa katsottuna lippu saattoi sekoittua Ruotsin lippuun ja lisäksi Islannin epävirallinen lippu oli ehdotuksen kaltainen.

Lopulta lippua ryhtyivät suunnittelemaan sotilaspukukomitean piirustustoimiston taiteilijat Eero Snellman ja Bruno Tuukkanen. Nämä miehet päätyivät seuraavanlaisiin ehdotuksiin; valtiolipuksi tulisi valkoisella pohjalla merensininen risti, jossa olisi ristin keskuksessa Suomen vaakuna. Peruslipuksi tulisi pelkkä sininen risti valkoisella pohjalla. Toukokuun 28. päivänä 1918 eduskunta hyväksyi ehdotetut liput Suomen virallisiksi lipuiksi, ja jo samana iltana nousi uusi Suomen lippu eduskuntatalon salkoon. Valtioneuvoston päätöksellä poistettiin 12.2.1920 valtiolipun vaakunassa ollut kruunu.