8. Martha Nussbaumin eläinetiikka 30 p.

8.A  Tekstikatkelma: Martha Nussbaum, Eläinten moraalinen asema

Vuonna 2000 – – Keralan osavaltion korkein oikeus Intiassa käsitteli ahdingossa elävien sirkuseläinten tapausta. Eläimiä ”pidettiin ahtaissa häkeissä, ne olivat pelokkaita, nälkäisiä ja kärsivät kivusta, ala-arvoisesta elämänlaadusta puhumattakaan”. Korkeimman oikeuden mukaan kyseiset eläimet olivat ”olentoja, joilla on oikeus arvokkaaseen olemassaoloon” Intian perustuslain 21. artiklan nojalla, joka suojelee oikeutta arvokkaaseen elämään. Tuomioistuin kysyi: ”Jos ihmisillä on perusoikeuksia, miksi niitä ei olisi eläimillä?”

– – Kuten tuomioistuin totesi, nämä olennot kykenevät arvokkaaseen olemassaoloon. On vaikea sanoa, mitä tämä tarkalleen ottaen tarkoittaa, mutta selvää on, mitä se ei tarkoita: sirkuseläinten hakkaamista sekä pitämistä ahtaissa ja likaisissa häkeissä, tehotuotettujen kanojen, vasikoiden ja sikojen vielä hirvittävämpiä elinoloja sekä monia muita vastaavia riiston, nöyryytyksen ja kärsimyksen muotoja. Kun ihmiset käytöksellään kieltävät muilta eläimiltä arvokkaan olemassaolon, esille näyttää nousevan kysymys oikeudenmukaisuudesta – ja tämä kysymys on mitä kiireellisin.

Ei toden totta löydy selvää syytä, miksi perusoikeudenmukaisuutta, oikeuksien ja lain käsitettä ei voisi laajentaa lajirajojen yli kuten intialainen tuomioistuin rohkeasti teki.

– –

Väitän, että on traagista haaskausta, jos elävä olento ei koskaan pysty toteuttamaan toimintoja, joihin sillä on sisäsyntyinen kyky ja jotka ovat sille tärkeitä. Esimerkiksi naisten koulutuksen ja riittävän terveydenhuollon laiminlyönti sekä sanan- ja ajatuksenvapauden rajaaminen vain joihinkin kansalaisiin aiheuttavat tietyllä tavalla ennenaikaisen kuoleman; arvokkaalle elämälle olennaisen kukoistuksen kuoleman.

– –

Ehdotan seuraavaa: heti, kun jokin ihmiselle keskeinen kyky on arvioitu hyväksi – eli kun sen kukoistaminen on arvioitu olennaiseksi yksilön arvokkaan elämän näkökulmasta – meillä on vahva moraalinen peruste edistää sitä ja poistaa esteet sen kehityksen tieltä. Sama luontaisiin kykyihin suhtautuminen, joka ohjaa asennoitumista toisiin ihmisiin, ohjaa asennoitumista myös muihin eläimiin. Jokainen elämänmuoto ansaitsee kunnioitusta, ja on oikeudenmukaisuuden kannalta ongelmallista, jos olennolla ei ole mahdollisuutta kehittää (arvokasta) kykyään – kukoistaa itselleen ominaisella tavalla ja elää arvokasta elämää. Se, että monet eläimet eivät koskaan pääse liikkumaan, nauttimaan ilmasta tai vaihtamaan hellyyden osoituksia lajitoveriensa kanssa, on tragedia ja haaskausta, eikä tällainen elämä ole sopusoinnussa olentojen arvokkuuden kanssa.