https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/09/08/terveystiedon-sensorin-vakuuttaa-looginen-ja-asiapitoinen-teksti

Terveystiedon sensorin vakuuttaa looginen ja asiapitoinen teksti

Omien mielipiteiden kertominen terveystiedon yo-kokeessa on sallittua, kunhan mielipiteet kytkee hyvin tutkimustietoon. YTL:n sensori Olli Paakkari kertoo, miten sähköistyminen vaikuttaa terveystiedon kokeeseen ja mitä vastatessa olisi hyvä pitää mielessä.

1. Varaudu sähköiseen kokeeseen

Terveystiedon yo-koe tehtiin ensimmäistä kertaa sähköisenä syksyllä 2017. Tämä tarkoitti muutoksia esimerkiksi kokeen rakenteessa. Sähköisessä kokeessa on yhdeksän kysymystä, joista vastataan viiteen. Vaikka valtaosa kysymyksistä on tuttuja esseitä ja avovastauksia, kokeessa kannattaa myös varautua piirtämään kaavioita. Osassa kysymyksistä on merkkimäärärajoitus.

Sähköisessä kokeessa aineistot ovat monipuolisia, joten kuvien ja tekstien lisäksi yo-kokeessa voi hyvin olla myös videoita.

Terveystiedon sähköisen ylioppilaskokeen arviointiin ja pisteytykseen Paakkari neuvoo tutustumaan etukäteen. Arviointikriteerit ja tietoa pisteytyksestä löytyy ylioppilastutkintolautakunnan verkkosivuilta.

2. Suunnittele vastaus huolella

Ensiarvoisen tärkeää koetilanteessa on ymmärtää, millaiseen kysymykseen on vastaamassa.

– Kokelaan pitää selvittää, mitä tehdä, kun hän lukee tehtävänannon. Jos tehtävässä pyydetään esimerkiksi analysoimaan tai arvioimaan, niin silloin nimenomaan analysoinnista ja arvioinnista saa pisteitä. Analysointia on muun muassa asioiden vertailu, luokitteleminen ja ristiriitojen osoittaminen.

Kun tehtävänannon on saanut itselleen selväksi, kannattaa miettiä vastaustaktiikkaa.

– Toivoisin, että jokaisella kokelaalla olisi itselle sopiva tapa hahmottaa vastauksen kannalta keskeisiä asioita ja niiden välisiä yhteyksiä ennen kuin ryhtyy kirjoittamaan vastausta, Paakkari sanoo.

– Tyypillinen ja hyvä taktiikka on edetä yleisestä yksityiseen. Vastausta voi esimerkiksi jäsentää listauksilla. Tärkeää on, että vastauksessa on jäsennys ja joku tolkun juoni löydettävissä.

3. Pysy asiassa

Kokeen maksimipistemäärä on 120 pistettä. Tämä tarkoittaa, että jokaisesta tehtävistä saa 20–30 pistettä.

– Olennaista on vastauksen rajaaminen. Luen usein vastauksia, joihin kirjoitetaan kaikki, mitä aihepiiristä tiedetään. Tehtävänantoon liittymätön tarinointi vähentää vastauksen arvoa ja pahimmassa tapauksessa pisteitä, Paakkari sanoo.

Tärkeintä on pysyä asiassa ja miettiä, mitä vastaukseen tarvitaan ja mitä voi jättää pois. Maksimipisteet voi Paakkarin mukaan saada tiiviilläkin vastauksella, kunhan siinä on kerrottu ytimekkäästi kaikki oleellinen.

– Napakan ja informatiivisen vastauksen kirjoittaminen on haastavaa, mutta siihen kannattaa panostaa. Korulauseita ja täytelauseita on syytä välttää. Sensorin vakuuttaa parhaiten looginen ja asiapitoinen teksti.

4. Ajattele itse, mutta älä roiski

Paakkari painottaa, että terveystiedon koe ei testaa pelkästään sitä, kuinka hyvin kokelas hallitsee terveystiedon kurssien sisällön, vaan sillä testataan myös kykyä itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun.

– Terveystiedon kokeessa saa kertoa oman mielipiteensä, mutta se pitää pystyä perustelemaan tutkimuksella ja teorialla. Huonossa vastauksessa omia mielipiteitä roiskitaan sinne tänne. Hyvässä vastauksessa omat mielipiteet perustellaan uskottavasti ja kytketään tutkimustietoon.

Terveystiedon kokeen pisteytyksessä 20 pisteen vastauksessa 10 pistettä tulee asiasisällöstä, kuten käsitteistä, ja toiset 10 tiedonkäsittelystä, eli esimerkiksi analyysistä ja johdonmukaisuudesta.

– Ajattelu on terveystiedon kokeessa isossa roolissa, Paakkari muistuttaa.

5. Ole tarkkana aineistojen ja käsitteiden kanssa

Käsitteiden osaaminen ja avaaminen ymmärrettävästi on hyvien pisteiden kannalta välttämätöntä.

– Kokelaan pitää pystyä löytämään tehtävänannon kannalta keskeiset käsitteet ja määritellä ne. Sensori huomaa helposti, jos käsitteiden kanssa on hapuilua.

Käsitteiden epämääräisyyksien lisäksi aineistojen puutteellinen analysointi on monen kokelaan kompastuskivi.

– Jos on esimerkiksi taulukkoaineisto, jossa on paljon prosentteja, niin hyvässä vastauksessa sieltä taulukosta on poimittu ja tiivistetty oleellinen, ei kirjoitettu vastausta, jossa luetellaan vain sivukaupalla prosenttilukuja, Paakkari sanoo.

Joskus kokelaille käy niinkin, että aineistotehtävässä aineistoon viittaaminen unohtuu.

– Tuntuu, että osa kokelaista kiireessä jättää viittaamatta aineistoon, mikä vähentää pisteitä. Tämä virhe on kohtalaisen helposti korjattavissa, jos hetkeksi pysähtyy ajattelemaan.

6. Seuraa terveysaiheista keskustelua

– Median seuraaminen kannattaa aina. Se on hyvä yleissääntö oppiaineeseen kuin oppiaineeseen. Terveysaiheisia keskusteluja on pinnalla koko ajan ja niitä kannattaa seurata ja analysoida kriittisesti. Sitähän joutuu tekemään kokeessakin, Paakkari pohtii.

Myös keskusteluista kavereiden, opettajien ja vanhempien – ja jos harrastaa urheilua, valmentajan – kanssa kannattaa ottaa ilo irti. Mutta jälleen kerran kurssien sisältö ja kriittinen ote mielessä.

– Keskustelu terveyteen liittyvistä asioista voi tuottaa asiallista pääomaa, mutta se voi tuottaa myös virhekäsityksiä. Lähtökohtaisesti terveysaiheiden utelias seuraaminen ja niistä käyty keskustelu höystettynä kriittisyydellä, on hyvä asia.

Muiden kanssa keskustellessa tai mediaa seuratessa Paakkari kehottaa kysymään samoja kysymyksiä kuin yo-koevastauksia miettiessä: Mihin väite perustuu? Onko sille löydettävissä näyttöä ja perusteluja tutkimuksesta?

Pelkästään arkitiedolla ja omilla mututuntumilla ei pötkitä terveystiedon kokeessa pitkälle.

– Älä mene helppoon. Tehtävä saattaa tuntua aika yksinkertaiselta ja helpolta, mutta se ei tarkoita, että vastaus olisi yksinkertainen ja helppo. Pitää pohtia, pystyykö kirjoittamaan monipuolisen vastauksen, joka ei ole pelkästään arkitietoa, Paakkari sanoo.