Tietokirjoja

Tietokirjoja

Ahonen, Liisa 2017. Haastavat kasvatustilanteet. Lämpimän vuorovaikutuksen kirja. PS-Kustannus.

Pohjautuu Liisa Ahosen väitöskirjaan ”Varhaiskasvattajan toiminta päiväkodin haastavissa kasvatustilanteissa” (Tampere 2015).

Teos sisältää osat 1. Lapsen sosiaalis-emotionaaliset taidot ja niiden tukeminen, jossa keskitytään lapsen sosiaalis-emotionaalisen kehityksen perusteisiin sekä haastavan käyttäytymisen määrittelystä sosio-emotionaalisen tuen tarpeen näkökulmasta. Osassa 2. Vuorovaikutuksen voimaa, käsitellään vuorovaikutusta varhaiskasvatuksessa, etenkin haastavissa kasvatustilanteissa. Osa 3. Pedagoginen toiminta käsittelee erilaisuuden sallivaa pedagogiikkaa, pedagogisen toiminnan suunnittelua varhaiskasvatuksessa, seuraamuksia, yhteistyötä vanhempien kanssa sekä pedagogisen toiminnan kehittämistä.

Otteita kirjasta:

  • ”Haastava käyttäytyminen on sosiaalis-emotionaalisen tuen tarvetta.”
  • Aggressiivisesti käyttäytyvä lapsi hyötyy empatiasta
    • lapselta ei vaadita sitä, mihin hän ei taidoiltaan kykene
    • aikuisen olemus houkuttelee lasta paremmalle tuulelle
  • Uhmakkaasti käyttäytyvä lapsi opettelee joustavuutta
    • rajat ja struktuuri vahvistavat lapsen hyvinvointia ja tasapainoista kehitystä
    • aikuisen läsnäolo leikeissä ohjaa leikkiä oikeaan suuntaan
  • Levottomasti käyttäytyvä lapsi tarvitsee tukea toiminnanohjaukseen
    • lapsen aktivoiminen suoriutumiseen lempeällä vuorovaikutuksella
    • lapselle luodaan mahdollisuuksia liikkumiseen ja aikuiseen tukeutumiseen
  • Vetäytyvästi käyttäytyvä lapsi kaipaa aikaa ja kannustusta
    • lapsi hyväksytään sellaisena kuin hän on, arvottamatta käyttäytymistä
    • aikuisen empaattisuus ja läsnäolo ovat korostuneessa roolissa
  • Lämpimässä vuorovaikutuksessa aikuinen
    • on töissä lapsia varten
    • sitoutuu syvällisesti vuorovaikutukseen lapsen kanssa
    • suhtautuu lapsiin empaattisesti
    • pysähtyy lapsen kokemusten äärelle
    • kuuntelee lapsia arvostavasti ja pyrkii tavoittamaan lapsen tulkinnan tilanteesta
    • tunnistaa lasten yksilölliset tarpeet ja tukee lapsia riittävästi tilanteen edellyttämällä tavalla
    • turvaa lapsille riittävästi tilaa olla oma itsensä ja hyväksytty juuri sellaisena kuin lapsi on
    • on helposti lähestyttävä: äänensävyt, eleet, ilmeet ja kehonasennot kutsuvat vastavuoroiseen vuorovaikutukseen
    • antaa positiivista palautetta usein ja aidosti
    • rohkaisee ja kannustaa lapsia
    • on joustava ja osaa elää hetkessä

 

 

  

Alfvén, Malin & Hofsten, Kristina 2012. Uhmakirja. Tammi.

Uhmaa tarvitaan. Se on jotain hyvää ja välttämätöntä kehityksellemme. Jokainen uhmakausi auttaa kypsymään ja kehittymään – se on hyppäys seuraavaan vaiheeseen. Sen vuoksi uhmakausia tulee ja menee koko lapsuuden ajan ja vielä myöhemminkin elämässä. Näiden jaksojen aikana vanhemmuus voi olla haastavaa, koska lapsesta tulee hankala, kiukkuinen, turhautunut ja yleisesti ottaen mahdoton.

Uhmavaiheet eivät kuulu vain pikkulapsille, vaan uhmata voi aina kouluiän uhmakausien jälkeen jopa aikuisena suurten kehitysvaiheiden ja elämänmuutosten pyörteissä.

Kirjasta poimittua:

  • Se miten me kohtelemme lapsiamme. riippuu siitä, millaisia me olemme ihmisinä. Emmekä voi tehdä kaikkea niin kuin muut.
  • Lapsi tarvitsee vastustusta, jotta hän voisi kehittyä.
  • Valitse taistelusi. Riitele niistä asioista, jotka ovat tärkeimpiä.
  • Lapsen huomion kiinnittäminen muualle on usein helppo keino selvitä konfliktista.
  • Enkeli muualla mutta kamala kotona. Niin sen kuuluu ollakin.

 

 

 

Berggren, Katariina & Hämäläinen, Jani (toim.) 2018: ADHD-käsikirja. PS-Kustannus.

Kirjassa kerrotaan, miten adhd-oireista lasta, nuorta tai aikuista voi tukea eri elämäntilanteissa. Kirja kokoaa yhteen viimeisimmän tiedon adhd-oireyhtymän ilmenemisestä, diagnosoinnista, hoidosta ja kuntoutuksesta. Kirjan tekijöinä on psykiatreja, psykologeja, toimintaterapeutteja, kasvatus- ja opetusalan ammattilaisista sekä adhd-oireisista itsestään. Kirja on tehty yhteistyössä ADHD-liiton kanssa.

Kirjasta poimittua:

  • Adhd-oireet voivat olla lievempia, jos
    • ympäristö on sopivan rauhallinen
    • ympäristössä on sopivasti vireystilaa ylläpitäviä ärsykkeitä
    • työskennellään pienessä ryhmässä tai kahden kesken
    • ohjeet ja tekeminen on pilkottu pienempiin osiin
    • ohjeet annetaan suoraan yksilölle niin, että huomion kohdistuminen ohjeeseen on varmistettu
    • vireystila on hyvä (riittävä uni, liikunta, säännölliset ruokailut)
    • vireystilaa on mahdollista säädellä liikkumalla
    • tekeminen on kiinnostavaa ja siitä saa kannustavaa palautetta
    • tehdään yksi asia kerrallaan
    • tilanne koetaan miellyttäväksi
    • tunnetila on myönteinen
  • Lapsen on helpompi muuttaa toimintatapaansa, kun
    • toivottu käytös on selvästi (mieluiten kirjallisesti) määritelty
    • tavoite on sopivan kokoinen ja toteutettavissa
    • uutta toimintatapaa harjoitellaan (yhdessä)
    • aikuinen arvioi, miten toivottu käytös onnistui
    • harjoittelemisesta ja onnistumisesta palkitaan kiitoksella tai jollakin sovitulla konkreettisella merkillä (esim. tarralla tai leimalla), joita tietyn määrän keräämällä voi saavuttaa lisäpalkkion. Palkkio tekee onnistumisen näkyväksi.

 

 

 

Cacciatore, Raisa & Korteniemi-Poikela, Erja 2019: Sisu tahto itsetunto. Portaat itkupotkuraivareista aggression hallintaan. Minerva Kustannus Oy.

Kirjassa esittelee 18 aggression porrasta, joiden läpi jokaisen lapsen tulee kulkea matkallaan vahvaan aikuisuuteen. Kirja sisältää myös arkeen sopivia neuvoja ja oivaltavia interaktiivisia tehtäviä. Kirja on suunnattu ennen kaikkea vanhempien tueksi, mutta antaa paljon myös varhaiskasvatuksen ammattilaiselle.

Lapsi opettelee tunteiden hallintaa ja suuttumus on yksi tunteista. Se on tarpeellinen tunne itsensä suojaamisessa ja arvostamisessa. Suuttumuksen hallintaan tarvitaan taitoa ja kirja opettaakin, kuinka nämä tunnetaidot opetetaan lasta arvostavasti ja hänen kasvuaan tukien.

Kirjasta poimittua:

  • Tunteet ovat viesti siitä, että jotain tärkeää tapahtuu. Kiukku kertoo, että lapsella on tärkeä asia vaakalaudalla tai hän on väsynyt, stressaantunut tai pulassa. Tunteensa huipulla lapsi on voimakkaassa stressitilassa. Aggressiivisesti käyttäytyvää lasta on hyödytöntä rangaista, syyttää tai vaatia rauhoittumaan, sillä lapsi ei opi tunteiden hallintaa komentamalla, vaan opettamalla. Kova kuri ja rankaisut eivät lisää tunnetaitoja, vaan heikentävät niitä. Lapsi oppii parhaiten aikuisen näyttämästä mallista, jossa aikuinen pysyy lapsen rinnalla vaikeimpinakin hetkinä.
  • Mitä vaikeampaa lapselle on tunteiden hallinta ja vastoinkäymisten kohtaaminen, sitä enemmän hän tarvitsee sinnikkyyttä, intoa, apua ja taitoja.
  • Kun lapsi hallitsee suuttumuksen tunteensa, hän
    • osaa pitää puolensa ja puolustautua
    • tuntee itsensä tärkeäksi ja arvokkaaksi
    • voi ja uskaltaa ilmaista mielipiteensä
    • voi taistella oikeudenmukaisuuden puolesta
    • sietää monenlaisia tunteita
    • voi nauttia elämästä vastoinkäymisistä huolimatta.
  • Yksi lapsi voi kiristää koko ryhmän tunnelman, samoin aikuinen. Tunteita jaetaan helposti peilisolujen avulla. Ole siksi valpas mitä tunteita jaat ollessasi lasten kanssa.
  • Voimakkaassa tunnetilassa lapsi ei opi mitään. Käy lapsen suuttumus läpi sitten, kun olette molemmat rauhoittuneet.
  • Lapset vasta harjoittelevat tunnetaitoja. Aivojen hitaan ja monimutkaisen kehityksen vuoksi lasten on mahdollista oppia vain jotakin asioita kussakin kehitysvaiheessa.
  • Tunnetaitojen kehittyminen
  1. tunteiden havaitseminen ja tunnistaminen
  2. tunteiden nimeäminen
  3. vaikutusten ymmärtäminen
  4. säätely ja ohjaaminen
  5. esittäminen sanoilla

 

 

Cantell, Hannele 2010: Ratkaiseva vuorovaikutus. Pedagogisia kohtaamisia lasten ja nuorten kanssa. PS- kustannus 2010. 

Kirjassa kerrotaan päiväkodissa, koulussa ja muualla tapahtuviin kasvatustilanteisiin liittyvien konkreettisten esimerkkien avulla, millaisia kokemuksia opettajilla on esimerkiksi kiusaamistilanteiden selvittelystä, arkojen oppilaiden kannustamisesta tai alisuoriutujien ohjaamisesta. Kirja piirtää kuvan kasvattajasta tuntevana ihmisenä, jolle omien kokemusten ääneen sanominen on osa omaa kasvamista.

Kirja kertoo millaisia tunteita ja ongelmia erilaiset kohtaamisen tilanteet kasvattajalle aiheuttavat. Jokaisessa luvussa on pohdintatehtäviä, joiden avulla lukija voi saa vertaistukea omien tilanteidensa pohtimiseen ja ratkaisemiseen.

Kirjasta poimittua:

  • hiljaisten lasten kanssa
    • hiljaisuuden syy on hyvä selvittää
    • on hyvä selvittää myös se, häiritseekö hiljaisuus lasta itseään
    • johtuuko hiljaisuus kielitaidosta?
    • pienryhmät voivat antaa hiljaisemmille lapsille mahdollisuuden päästä ääneen à pedagogiikan tärkeys, ettei niistä muodostu uutta foorumia syrjään jäämiselle
    • mielipiteiden sanomista ja toisten mielipiteiden kuuntelemista tulee harjoitella
    • turvallinen ilmapiiri on tärkeää: istumajärjestykset, sovitut konkreettiset toimintatavat
    • ota tavoitteeksi puhua ryhmän jokaisen lapsen kanssa ainakin kerran päivässä
    • jokaisen lapsen kättely/yläviitos ym. rituaali
    • ole lapsen kanssa samalla tasolla
  • lasten kanssa, jotka vähättelevät osaamistaan/ ovat kilpailuhenkisiä
    • lapsi kaipaa aikuiselta vahvistusta siihen, että hän pärjää
    • itsetunto kasvaa hitaasti
    • erilaisuuden hyväksyminen
    • harjoittelun merkityksen korostaminen
    • aikaa lapsen kasvulle
    • lupa tehdä virheitä turvallisessa ympäristössä
    • suoritus voi olla erinomainen ilman täydellisyyttä
    • keskustele vanhempien kanssa – kuka luo paineet?
  • nenäkkäiden lasten kanssa
    • vältä lapsen turhautuminen, se voi synnyttää nenäkkyyttä
    • uskalla nauraa itsellesi
    • älä lähde mukaan
    • jätä kommentit huomioimatta, vie toimintaa eteenpäin
  • hitaat ja kömpelöt lapset
    • innostumisen ja aktiivisuuden tulee päihittää suorituskeskeisyys
    • itsetuntoa kohottamalla vahvistamme sisukkuutta yrittää vaikeuksista huolimatta
  • kiusaaminen
      • kiusaaja ei aina edes tiedä kiusaavansa
      • aikuisen tehtävä on puuttua ja luoda pelisäännöt
      • tilannetta ei koskaan saa vähätellä
      • opeta lapsia sietämään erilaisuutta
  • ristiriitatilanteet
    • ennakoi muutokset à tilanteen muuttuminen nopeasti ja yllättävästi synnyttää helposti levottomuutta ja ahdistusta
    • toimi johdonmukaisesti
    • yllättävissä tilanteissa aikuisen tulee ottaa vastuu turvallisella tavalla à lapsi ei jää yksin päätösten kanssa
    • anna vain kaksi vaihtoehtoa
    • pidä tilanne hallussa, jousta pienistä yksityiskohdista
    • ongelmatilanne puidaan vasta sitten, kun lapsi on rauhoittunut
    • asia selvitetään aina, helpotus

 

 

 

Immording-Yang, Mary Helen 2016. Emotions, Learning and the Brain. Exploring the Educational Implications of Affective Neuroscience. W.W.Norton & Company.

In this book Mary Helen Immording-Yang presents a decade of work with the potential to revolutionize educational theory and practice by deeply enriching our understanding of the complex connection between emotion and learning.

Book offers two simple but profound ideas: emotions are such powerful motivators of learning because they activate brain mechanisms that originally evolved to manage our basic survival and meaningful thinking and learning are inherently emotional, because we only think deeply about things we care about. Together these insights suggest that in order to motivate students for academic learning, produce deep understanding, and ensure the transfer of educational experiences into real-world skills and careers, educators must find ways to leverage the emotional aspects of learning.

From the book:

  • In teaching children, the focus is often on the logical reasoning skills and factual knowledge that are the most direct indicators of educational success. But there are two problems with this approach. First, neither learning nor recall happens in a purely rational domain, divorced from emotion, even though some of our knowledge will eventually distill into a moderately rational, unemotional form. Second, in teaching students to minimize the emotional aspects of their academic curriculum and function as much as possible in the rational domain, educators may be encouraging students to develop the sorts of knowledge that inherently do not transfer well to real-world situations.
  • Social and affective neuroscience are revealing more clearly than ever before the interdependence of between cognition and emotion in the brain, the importance of emotion in guiding successful learning, and the critical role of teachers in managing the social environment of the classroom so that optimal emotional and cognitive learning can take place.

 

 

 

Juva, Kati & Akila, Ritva 2011. Kliininen neuropsykiatria. Duodecim

Teos sisältää uusimman aivotutkimuksen kautta saadun tiedon ihmisen käyttäytymisen säätelystä ja sen häiriöistä. Mukana on perusasioita psykiatristen sairauksien neurobiologiasta ja neurologisten sairauksien psyykkisistä oireista sekä apua tilanteisiin, jossa neurologisten ja psykiatristen oireiden taustalta ei löydy selvää lääketieteellistä diagnoosia, mutta toiminta- tai työkyky on selvästi alentunut ja tarvitaan monenlaisia kuntoutus- ja muita tukitoimia.

Aivojen ja mielen sairaudet ja häiriöt johtavat usein eettisiin ja filosofisiinkin pulmiin. Ne aiheuttavat muutoksia ihmisyyden kannalta keskeisinä pidetyillä alueilla: tietoisuudessa, ajattelussa, tunne-elämässä ja persoonallisuudessa. Neuropsykiatrisiin häiriöihin liittyy myös yhteiskunnallisesti merkittävä haaste, sillä ne aiheuttavat usein voimakasta työ -ja toimintakyvyn laskua sekä monesti jopa ympärivuorokautisen pitkäaikaishoidon tarpeen.

Kirjasta poimittua:

  • Tarkkaavaisuushäiriöistä kärsivillä on pitkäkestoisia tai pysyviä vaikeuksia säädellä tarkkaavaisuuttaan, hillitä yllykkeitään ja ohjata toimintojaan.
  • Tarkkaavaisuushäiriötä pidetään kehityksellisenä itsesäätelyn häiriönä, jonka monimuotoinen etiologinen tausta painottuu biologisiin ympäristötekijöihin ja geneettisiin tekijöihin.
  • Tarkkaavaisuushäiriön pääoireet voidaan jakaa kolmeen ryhmään: tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen ongelmat, ylivilkkaus ja impulsiivisuus. Muiden kehityksellisten häiriöiden tavoin tarkkaavaisuushäiriö ilmenee lapsuudessa, ja osalla oireet jatkuvat nuoruuteen ja aikuisuuteen asti.
  • Osalla lapsista ja nuorista tarkkaavaisuushäiriön oireet lievenevät ajan myötä.

 

 

 

Kanninen, Katri & Sigfrids, Arja 2012. Tunne minut! Turva ja tunteet lapsen silmin. PS-Kustannus.

Kirjassa herätellään kasvattajia pohtimaan suhdettaan lapsiin, lasten vanhempiin ja omaan työtiimiin sekä tarjotaan konkreettisia välineitä päivähoitoarjen tueksi. Kirja keskittyy erityisesti lapsen psyykkiseen hyvinvointiin. Teoksessa esitellään lapsilähtöisyyttä, aitoa kohtaamista ja herkkää läsnäoloa painottava Lapsen silmin -työskentelymalli.

Kirjasta poimittua:

  • Jos aikuisissa tapahtuu päivän aikana muutoksia, tulee niistä kertoa lapsille selkeästi. Jos ryhmästä lähtee aikuinen tai lapsi pysyvästi, tehdään tästä selkeä viesti lapsille.
  • Mikäli lapsen kehitykseen halutaan vaikuttaa myönteisesti, on kyettävä tukemaan lapselle tärkeintä kiintymyssuhdetta eli suhdetta vanhempiin.
  • Etenkin hoidon alussa lapsella on hyvä olla kuvia hänelle tärkeistä ihmisistä. Aikuisten tehtävänä on nimetä ikävän tunteita. Siirtymäobjekti/turvalelu (symboli, joka kuvastaa lapsen ja vanhemman välistä suhdetta) voi olla melodia, laulu, riepu, ele, ruumiintoiminto, tuoksu, kuva, keppi tai joku lelu.

 

 

 

Keltikangas-Järvinen, Liisa 1986. Aggressiivinen lapsi. Otava.

Kirja välittää psykologista tietoa lapsen sosiaalisesta kehityksestä ja sen häiriöistä, ennen kaikkea aggressiivisuudesta ja siihen liittyvästä narsistisesta luonnevauriosta. Kirjasta saa apua lapsen kehityksen ohjaamiseen ja arkipäivän ongelmien ratkaisemiseen sekä varmuutta ja luottamusta itseensä kasvattajana.

Aggressiivisuus ei ole synnynnäistä. Väkivalta ei kuulu luonnollisena ihmisten väliseen kanssakäymiseen, vaan se on häiriö. Aggressiivisuus on keino saavuttaa jotain, ja siihen turvautuu ihminen, jolta muut keinot loppuvat. Sosiaalisen kanssakäymisen taidot, moraali, vastuuntunto, eettiset ja esteettiset ihanteet eivät ole ihmisen perimässä, vaan ne rakentuvat vuorovaikutussuhteessa muihin ihmisiin. Ihminen kasvaa itsekseen muiden ihmisten avulla. Niinpä lapsen sosiaalinen kehitys on niiden ihmisten vastuulla, jotka lapsen kanssa elävät. Lapsen kasvattaminen sosiaaliseksi yksilöksi on kulttuurin siirtämistä eteenpäin.

Kirjasta poimittua:

  • Häiriköiksi nimetyiltä lapsilta puuttuvat ne sosiaalisen käyttäytymisen keskeiset taidot, joita kanssakäyminen muiden kanssa edellyttää. Kysymys ei aina ole syvistä psyykkisistä ongelmista tai haluttomuudesta sopeutua, vaan nimenomaan sosiaalisten ja rakentavien käyttäytymisvaihtoehtojen puuttumisesta. Kukaan ei ole näille lapsille neuvonut, miten erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa käyttäydytään, miten toiselle ihmiselle puhutaan, mitä keinoja itse käytetään ymmärretyksi tulemiseen, eivätkä he, joskus hyvinkin vaikean elämäntilanteensa vuoksi, ole päässeet näitä perustaitoja harjoittamaan. Näiden lasten tilannetta voidaan helpottaa ja häiritsevää ja aggressiivista käyttäytymistä vähentää opettamalla heille sosiaalisen käyttäytymisen perussääntöjä.
  • Yksinkertainen ja helppo tapa pyrkiä vähentämään ei-toivottua käyttäytymistä on muuttaa ympäristöä eli vaikuttaa niihin ärsykkeisiin, jotka aikaansaavat tietyn käyttäytymisen.

 

 

 

Keltikangas-Järvinen, Liisa 2010: Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. WSOY.

Kirjassa tutkitaan mitä ovat sosiaaliset taidot ja miten ne eroavat sosiaalisuudesta sekä millaista on sosiaalinen käytös. Sosiaalisuus on synnynnäinen temperamenttipiirre, joka liittyy haluun olla ihmisten kanssa. Sosiaaliset taidot ovat opittuja ja tarkoittavat kykyä olla muiden kanssa. Sosiaaliset taidot eivät vaadi pohjakseen mitään tiettyä temperamenttia.

Sosiaalisten taitojen käytös on aggressiivisuus. Kirjassa kerrotaan myös, miten aggressiivinen käytös kehittyy ja miten sen kehittyminen kasvatuksella estetään.

Kirjasta poimittua:

  • Ujous:
    • Ujo lapsi tarvitsee aikuisen apua oppiakseen keinot, miten päästä uusissa tilanteissa toistuvan ensireaktion yli.
    • Ujo lapsi ottaa vastuuta omista teoistaan aikaisemmin kuin aktiivinen lapsi, on usein empaattinen, ei ole koskaan röyhkeä aikuista kohtaan eikä dominoi muiden lasten seurassa.
    • Ujo lapsi tarvitsee kokemuksia, miten uskaltautua muiden joukkoon ja neuvoja, mitä pitää tehdä. Lapsi tarvitsee paljon kokemuksia siitä, että muiden kanssa on hauskaa. Aikuisen tehtävä on ohjata lapsi muiden joukkoon sekä järjestää hauskoja leikkitilanteita.
  • Aggressiivisuus:
    • Aggressiivisuus tarkoittaa sellaista, joka tuottaa harmia muille ja jota ei voi moraalisesti tai eettisesti hyväksyä, ja joka täytyy saada korvautumaan rakentavalla käytöksellä.
    • Nykyaika ei välttämättä erota aggressiota pärjäämisestä.
    • Aggressiivista käytöstä voidaan tarkastella sosiaalisten taitojen puuttumisena.
    • Aggressiivinen käytös on tehokkaasti päämäärään johtavaa, itseään vahvistavaa sekä myös hyvin pysyvää. Aggressiivisella käytöksellä on myös taipumus laajentua alkuperäisen piirin ulkopuolelle (etenkin verbaalinen aggressiivisuus).
    • Aggressiivisuus on sidoksissa lapsen ikään: kasvun myötä aggressio vähenee ja muuttaa muotoaan verbaaliseen suuntaan. Joillakin lapsilla aggressiivisuus ei vähene iän mukana odotetulla tavalla, vaan jää vallitsevaksi toimintamalliksi. Tähän vaikuttaa monien muiden asioiden ohella kaksi tekijää: lapsen oma sensitiivisyyden puute ja vanhempien epäjohdonmukainen kuri.
    • Epäsuora aggressio on huipussaan 11-12 vuoden iässä.
    • Aggressiiviset pojat käyttävät kaikkia aggression muotoja, aggressiiviset tytöt käyttävät enemmän epäsuoraa aggressiota. Ero aggressiivisuuden määrässä on kaventunut, joka tarkoittaa sitä, että tyttöjen aggressiivisuus on kasvanut.
  • Kaiken kasvatuksen päämäärä on ohjata lasta itsekontrolliin ja siirtymään ulkoa ohjatusta ja sääntöihin sekä määräyksiin sidotusta käyttäytymisestä hänen itsensä kontrolloimaan käyttäytymiseen. Siksi vähän vanhemmalle lapselle tulee selittää säännöt ja syyt, joihin nämä säännöt perustuvat. Näiden avulla lapsi voi rakentaa itselleen normeja oman käyttäytymisensä arvioimiseksi, niin että käyttäytymisen ohjaamiseen ei tarvita enää aikuisen läsnäoloa, vaan lapsi ohjautuu itse asettamiensa normien turvin. Palkinto on mielihyvä, jonka hän kokee todetessaan voivansa täyttää itse itselleen asettamansa odotukset.



 

Kerola, Kyllikki & Sipilä, Anna-Kaisa 2017: Haastava käyttäytyminen – muutoksen mahdollisuuksia. Valteri.

Kirja etsii kasvatuksellisen kuntoutuksen ratkaisuja haastavasti käyttäytyville lapsille ja heidän lähipiirilleen. Kirjan perusta on kehitetty todellisista kasvatuksellisen kuntoutuksen prosesseista, joilla haastavaan käyttäytymiseen on vastattu. Muutoksen mahdollisuus nähdään kirjassa toivon, vahvuuksien ja voimavarojen esiin nostamisessa sekä myönteisessä otteessa.  Samalla kartutetaan osallisuutta ja hyvinvointia.

Kirjasta poimittua:

  • Käyttäytymisongelmat ovat jäävuoren huippu ja yritys kertoa jotakin. Monikertaisesti suurempi jäävuoren alaosa ovat ne erilaiset ja näkymättömät syyt, joista haastava käyttäytyminen johtuu. Se mitä voidaan nähdä (haastava käyttäytyminen) on valtavaa ja vaikuttavaa (=jäävuori). Lähemmin tarkastellen huomataan, että haastava käyttäytyminen perustuu johonkin isompaan ja näkymättömämpään. Kun haastavaa käyttäytymistä halutaan vähentää, sulattaa pois, on nähtävä syvemmälle ja yritettävä vaikuttaa syytaustaan.
  • Lääke haastavaan käyttäytymiseen on kasvatuksellinen kuntoutus, joka on henkilön totuttuihin toimintamalleihin vaikuttamista. Kasvatuksellinen kuntoutus on määrätietoista tavoitteiden asettamista sekä päivittäistä toimintaa yhdessä tehtyjen suunnitelmien mukaisesti. Haastavan käyttäytymisen voittamiseen tarvitaan koko kasvu- ja toimintaympäristön sitoutumista.
  • Aloita aina eniten arkielämää rasittavasta käytöksestä.
  • Muutoksen mahdollisuudet:
  • opeta syy-seuraussuhteita
  • opeta myönteisellä: suhtautuminen, kannustus, palkkiot
  • hyödynnä katseen ja huomion voimaa
  • älä kiellä, vaan ohjaa

 

 

 

Lahtinen, Anuliisa & Rantanen, Jarkko 2019. Tunnetaidot opetustyössä. Opas haastaviin tilanteisiin. PS-Kustannus.

Kirjassa käsitellään tunnetaitojen merkitystä oppimiselle ja opettamiselle käytännön esimerkkien ja vinkkien kautta. Kirjassa käydään läpi tunteet ja tunnetaidot, opettajan tärkeimmät tunnetaidot sekä tunnetaidot käytännön tilanteissa.

Kirjasta poimittua:

  • Tunneälyn viisi pääaluetta ovat (Stein & Howard 2011)
  1. itsensä havainnointi – kyky tunnistaa ja eritellä omia tunteita
  2. itsensä ilmaiseminen – kyky ilmaista omia tunteita rakentavasti
  3. vuorovaikutus – kyky tunnistaa ja hyödyntää tunneperäistä tietoa sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa
  4. päätöksenteko – kyky tunnistaa ja hyödyntää tunneperäistä tietoa päätöksissä
  5. stressinhallinta – kyky säädellä omia voimavaroja ja omaa tavoitteellista toimintaa
  • Jokainen ihminen haluaa
  1. olla kiinnostava, siksi osoita olevasi aidosti kiinnostunut
  2. tulla ymmärretyksi, siksi yritä aidosti ymmärtää miltä hänestä tuntuu ja mitä hän haluaa
  3. olla arvostettu, siksi osoita arvostavasi häntä ja hänen tunnetilaansa
  4. tulla kohdelluksi reilusti, siksi tee näkyväksi, että yrität olla mahdollisimman reilu häntä kohtaan
  5. kokea hallinnan tunnetta, siksi tue hänen hallinnan kokemustaan
  6. tuntea edistymistä, siksi tee jatkuvasti näkyväksi, mitä hän edistyy eri asioiden kanssa
  7. tuntea merkityksellisyyttä, siksi osoita, miten merkityksellistä hänen toimintansa on.
  • Tunnetaitojen tärkein lähtökohta on omien tunteiden kanssa pärjääminen.
  • Älä kiinnitä huomiota lapsen käytökseen, vaan tunteisiin käytöksen takana: siihen, että hän tarvitsee apua palauttaakseen yhteyden sinuun, muihin lapsiin tai tehtäväänsä.

 



Lantieri, Linda 2008. Tunneälyn ja sisäisen vahvuuden kehittäminen. Keinoja tukea keskittymiskykyä ja rauhoittumisen taitoa. Samsaraa. 

Linda Lantieri on kehittänyt opinto-ohjelman, jonka avulla kuka tahansa lapsi voi oppia rauhoittamaan kehonsa, hiljentämään mielensä ja keskittymään paremmin. Nämä ovat taitoja, joita lapset tarvitsevat läpi koko elämänsä. Lapsen aivojen hermoyhteydet ovat vasta kehittymässä, joten voimme auttaa lapsia antamalla heille systemaattista opetusta, joka vahvistaa orastavaa kapasiteettia.

Kirja tarjoaa käytännön ideoita ja strategioita hiljaisuuden ja rauhallisuuden arvostamisen kehittämiseen sekä stressin hallinnan keinoihin. Kirja antaa keinoja tähän säännöllisiä hiljaisia harjoituksia yhdessä viettäen. Kirjan ohjelma pohjaa Mindfullness-menetelmään opettaen hyväksyvää tietoista läsnäoloa ensin aikuisille ja sitten lapsille.

Kirjan ohjelmassa ja harjoitus cd:ssä on tavoitteena sisäisen vahvuuden ja tunneälyn kehittäminen. Ohjelma keskittyy kahden käytännön menetelmän opetteluun.

  1. Progressiivinen lihasrentoutus, kehon rentouttaminen.
  2. Mindfullness, mielen rauhoittaminen

Tarkoitus on tutkien oppia, miten mieli toimii ja miten sitä voi ohjata ja hallita. Hengitys auttaa tulemaan tähän hetkeen ja rauhoittumaan. Kehoon keskittyminen auttaa huomaamaan missä on jännitystä sekä miten rentoutua. Ajatuksia tarkkailemalla voi oppia antamaan vähemmän valtaa häiritseville ajatuksille. Oppimalla huomaamaan tunteet voi kehittää impulssikontrollia ja tunneälyä. Tunneälyn kehittyminen edellyttää halua ja kykyä itsereflektioon, kykyä rauhoittua ja keskittyä itsensä eli mielen liikkeiden tarkkailuun ja analysointiin.

Kirjasta poimittua:

  • Eräs tapa, jolla 5-7-vuotiaat alkavat kehitellä omia pärjäämisstrategioita stressitilanteita vastaan on leikki. Leikeissä lapset kuvittelevat tekevänsä asioita, joita eivät vielä osaa. Aikuiset voivat omaksua aktiivisen roolin ja auttaa luomaan rakentavan leikkitilanteen – tarkkailua, tutkimista ja oivaltamista. On hyvä muistaa, että tämän tyyppisissä leikeissä ei ole vain yhtä oikeata toimintatapaa tai oikeita vastauksia.

 

 

Lundán, Arja 2012: Konstit vähissä? Ratkaisuja haastaviin kasvatustilanteisiin. PS-kustannus.

Kirjan on kirjoittanut kasvatustieteen tohtori Arja Lundán, jonka väitöskirja ”Kutsu dialogisuuteen – Diskurssianalyyttinen tapaus-tutkimus kasvattajan ja lapsen haasteellisesta vuorovaikutuksesta päiväkodissa” on tarkastettu 2009 Tampereen yliopistossa.

Kirjan tarkoitus on auttaa kasvattajaa ymmärtämään, miksi lapsi toimii niin kuin toimii ja miten häneen saa kontaktin erilaisissa haastavissa tilanteissa. Kirjassa esitetään tapausesimerkkejä ja käydään niiden avulla läpi tyypillisiä kasvatuksen pulmakohtia. Kirja tarjoaa ratkaisuvaihtoehtoja siihen, miten erilaisissa haastavissa kasvatustilanteissa toimitaan. Kirja ei syyllistä kasvattajaa eikä leimaa lasta vaikeaksi, vaan tarjoaa ymmärrystä lapsen temperamenttiin sekä yhteistyöhön lapsen vanhempien kanssa.

Kirjasta poimittua:

  • Leikkiin mukaan pääsemiseksi vaaditaan tietynlainen sosiaalinen työkalupakki, joka saattaa monelta lapselta puuttua.
  1. herkkä kuuntelu
  2. tarpeiden tiedostaminen
  3. yksilöllinen kunnioittaminen
  4. selkeät säännöt
  5. tilanteiden ennakointi
  6. toimintavaihtoehtojen tunnistaminen
  7. myönteinen huomiointi ja rakentava palaute
  8. aikuisen tuki
  9. harjoittelu aikuisen kanssa
  10. mahdollisuuksien tarjoaminen syyttelyn sijaan
  • Vasta silloin, kun lapsi vaistoaa aikuisen ajattelevan tilanteen olevan menetetty, on peli menetetty.
  • Yleensä vika ei ole lapsessa tai vanhemmissa vaan toimintatavoissa.
  • Lapselle ei saa luoda mitättömän identiteettiä.
  • Ikäkauteen liittyvä uuden oppiminen:
    • 2-3-vuotias opettelee tunteita ja tahtomista, jolloin tärkeitä ovat ymmärtäminen ja sanoittaminen
    • 3-4-vuotias opettelee kieltäytymistä ja kunnioittamista, jolloin tärkeitä arvostava kohtaaminen ja tunneilmapiiri
    • 4-5-vuotias opettelee mielikuvitusta ja riskien ottoa, jolloin tärkeitä ovat huomio ja palaute
    • 5-6-vuotias opettelee lupauksia ja suhteiden solmimista sekä ylläpitämistä, jolloin tärkeitä ovat kykyjen vahvistaminen, kelpaamisen tunne
  • Kun jokin päätös tehdään perheen hyvinvoinnin tueksi, se on yleensä perheen kannalta oikea ratkaisu.
  • Stressi, unen puute ja vääränlainen ravinto sekä ympäristövaikutukset saavat meissä kaikissa esiin ADHD-piirteitä.
  • Jos kiellät jotain, anna tilalle jotain sallittua. Muuten lapsi on keinoton ja avuton, eikä osaa muuttaa käyttäytymistään toiseen suuntaan.
  • Jos mikään ei toimi, mieti ovatko säännöt iänmukaisia, onko palkkiojärjestelmä sopivan motivoiva, onko palkkioiden väli sopiva ja ovatko palkkiot kannustavia.
  • Toiminnanohjauksen ongelmissa lapselta puuttuu joko suunnitelma tai oma kontrolli.

 


Mattila, Kati-Pupita 2011. Lapsen vahvistava kohtaaminen. PS-Kustannus.

Kirja kuvaa lapsen hyvää ja vahvistavaa kohtaamista turvallisen aikuisen kanssa arjen erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä. Kirjan keskeisiä teemoja ovat lapsen persoonan kunnioittaminen ja lapsen arvon ymmärtäminen. Erityisesti kirjassa tarkastellaan lapsen surun kohtaamista. Kirjan kirjoittaja on teologian tohtori ja lääketieteen lisensiaatti.

Kirjasta poimittua:

  • Lasten parissa työtään tekevä ammatti-ihminen tarvitsee ammatillista itseluottamusta, jotta hän voi tehdä työtään lasta varten. Lapsi luottaa hyvinvointinsa hänen varaansa.
  • Lasten parissa työskentelevällä on suuri vastuu, joka edellyttää herkkyyttä ja avoimuutta oman työnsä pohdinnoille. Se edellyttää myös valmiutta suostua ihmisen erehtyväisyyteen.
  • Vanhemmuuden vahvuudet ja heikkoudet kulkevat myös sukupolvien ketjussa. Tärkeä vanhemmuuden lähtökohta on rohkeus arvioida, hyväksyä ja hylätä ympäröivän maailman odotuksia ja arvoja.
  • Viesti lapsen kelpaavuudesta ja aikuisen luottamuksesta hänen kykyynsä toimia oikein on tärkeä myös silloin, kun asetetaan rajoja.
  • Lapsella on oikeus olla mukana elämän tapahtumissa. Hänellä on oikeus valmistautua vaikeisiin asioihin silloin. kun se on mahdollista.
  • Vanhemmuuden tukeminen ei edellytä kaiken tietämistä vaan rohkeutta keskusteluun, pohdiskeluun ja tilan antamiseen myös vanhemmuuden vaikeille kysymyksille.

 

 

 

Oksanen, Jonna & Sollasvaara, Reetta 2019: Esteille hyvästit! Opas autismikirjon sekä adhd- ja Tourette-oireisten lasten kasvattajille. Autismisäätiö. 

Opas on tarkoitettu neurokirjon lasten ja nuorten kanssa toimiville aikuisille. Opas sisältää tietoa, asiantuntijoiden vinkkejä ja hyväksi havaittuja menetelmiä, jotka ovat avuksi kasvatus- ja ohjaustilanteissa. Tarkoituksena on kehittää ympäristöä, ohjaustapoja ja kasvatusmalleja siten, että neurokirjon lapsi saisi mahdollisimman hyvän tuen kasvulleen. Oppaassa sovelletaan myös positiivista psykologiaa ja positiivista pedagogiikkaa sekä kerrotaan, mitä asenne-esteettömyys on. Opas on suunnattu erityisesti varhaiskasvatukseen, kouluihin ja koteihin ja se on tuotettu Autismisäätiön hallinnoimassa Esteetön lapsuus -hankkeessa (2017-2019).

Kirjasta poimittua:

  • Hyväksy neurokirjon lapsen erilainen tapa toimia aina kun voit. Koska nepsylapsen sopeutuminen ulkomaailman vaatimuksiin on rajallista ja asteittain opeteltava yhdessä, hänen ympäristönsä aikuisten tehtäväksi jää muokata omaa toimintaansa ja vaatimuksiaan lapselle sopiviksi.
  • Jo yrittämisestä kehuminen ja palkitseminen on tärkeää erityislapselle, sillä se ruokkii lapsen sinnikkyyttä ja muodostaa hänelle myönteistä minäkuvaa erityisyyksistä huolimatta.
  • Kasvattajan keinoja lapsen vahvuuksien esiin kutsumiseksi:
  1. Anna lapselle tunne edistymisestä.
  2. Huomaa lapsen pienetkin edistysaskeleet.
  3. Sanallista lapsen vahvuuksien käyttämistä.
  4. Nosta esille lapsen vahvuuksien kehittyminen omassa puheessasi.
  5. Kannusta viipyilemään tehtävän parissa.
  6. Huomaa oma asenteesi uuden oppimiseen: jos viestit uskovasi taitoihisi oppi koko ajan uutta, asenne tarttuu kasvatettavaan.
  7. Osoita selkeästi toimillasi ja asenteellasi, että näet lapsen orastavan kasvupontentiaalin. Erityisesti erityistä tukea tarvitsevan lapsen kanssa tämä on tärkeää, sillä tällainen kasvun asenne on merkittävä tuki arjessa, jossa erilaiset haasteet ovat läsnä joka päivä.
  8. Tuo esille, että epäonnistuminen on osa taidon harjoittelua.
  9. Tee hauskaa uudelleen yrittämisestä.
  • Adhd-oireita voi lievittää
    • sopivan rauhallinen ympäristö
    • sopivasti vireystilaa ylläpitäviä ärsykkeitä ympäristössä
    • pienessä ryhmässä tai kahden kesken työskentely
    • ohjeiden ja tekemisen pilkkominen pienempiin osiin
    • ohjeiden antaminen suoraan yksilölle siten, että huomion kohdistuminen ohjeeseen on varmistettu
    • hyvä vireystila (perustarpeet kunnossa) sekä mahdollisuus vireystilan säätelyyn liikkumalla
    • kiinnostava tekeminen ja siitä saatu kannustava palaute
    • tilanteen hallittavuus
    • tilanteen miellyttävyys
    • myönteinen tunnetila
  • Vinkkejä varhaiskasvatukseen neurokirjon lapsen kanssa työskenteleville:
    • Pyri tunnistamaan tuen tarpeet mahdollisimman varhain ja ota ne puheeksi muiden ammattilaisten ja vanhempien kanssa. Kirjaa lapsen tarvitsemat tukitoimet, niihin liittyvät vastuut ja työnjako lapsen vasuun.
    • Tue energistä adhd-oireista mahdollistamalla lapselle vaihtelevaa ja monipuolista toimintaa.
    • Pidennä lapselta vaadittavaa keskittymistä pikkuhiljaa.
    • Huolehdi leikkivien lasten turvallisuudesta, huomioi aistihakuiset lapset.
    • Huomioi kuvallisen struktuurin tarve koko päivän ajan.
    • Visualisoi lapsen ympäristöä havainnointia helpottavilla tavoilla, esim. väreillä, jalankuvilla, toimintaa selittävillä kuvilla.
    • Opeta itsesäätelytaitoja, jotka ovat usein impulsiiviselle lapselle vaikeita.
    • Tue lapsen kaveritaitoja. Anna aina tarvittaessa vahva tuki tunnesäätelyssä.
    • Tue lapselle sopivaa lepo- ja unirytmiä, havainnoi lapsen vireystilaa.
    • Tarkkaile lapsen toiminnanohjauksen pulmia ja tue tarkkaavuuden kehitystä.
    • Tue lapsen ja aikuisen välisiä jaetun huomion tilanteita, esim. nimeäminen, osoittaminen.
    • Kiinnitä lapsen huomio hänelle opetettavaan käyttäytymismalliin.
    • Palkitse ja kehu lasta, paikanna lapsen vahvuudet.
    • Mahdollista liikkuminen sopivin väliajoin.
    • Ennakoi muutokset lapsen arjessa ja tue lasta siirtymätilanteissa.
    • Anna lapsen taitojen loppuessa lisätuki, jonka avulla lapsi saa kokea onnistumista.
    • Tee yhdenmukaisia käytäntöjä lapsen arjessa sen eri toimintaympäristöissä.

 

 

 

O’Regan, Fintan 2012: Haastava käytös: käytännön neuvoja ja menetelmiä, miten ymmärtää ja käsitellä haastavasti käyttäytyvää lasta. Opike.

Taskukirja, jossa selkeitä käytännönläheisiä haastavan käytöksen syitä, ilmenemismuotoja sekä tapoja puuttua siihen. Kirjassa on myös esimerkkitilanteita, joiden avulla saa vinkkejä haastavan käytöksen ennaltaehkäisyyn. Suomenkielinen laitos sisältää eri häiriöiden ICD 10- ja DSM-IV-tautiluokitukset.

Otteita kirjan ajatuksista:

  • Kolmen E:n ohjenuora kiusaajille, kiusatuille ja sivustakatsojille: EI TÄÄLLÄ, EI NYT, EI KOSKAAN.
  • Uhmakkaan lapsen kanssa
    • älä nolaa lasta muiden edessä
    • selvitä tilanne piilossa muiden katseilta
    • yritä löytää turhautumisen syy
    • anna lapselle mahdollisuus selittää ja tulla kuulluksi
    • älä huuda
    • älä mene liian lähelle
    • vältä aggressiivisia eleitä
    • älä mainitse aiempia välikohtauksia
    • anna kaksi vaihtoehtoa
    • ohjaa huomio muualle
    • keskity tilanteeseen, älä lapseen
    • pysy asiassa unohtamatta päämäärää
    • älä hätäänny itse
    • kun annat rangaistuksen, vetoa oikeuksiin ja velvollisuuksiin
    • käytä käyttäytymissopimuksia
    • ota huumori avuksi
  • Käytöshäiriöisen lapsen kanssa
    • käytöshäiriöön auttavat parhaiten kunnioitus, ihmissuhteet ja roolimallit
    • käytöshäiriöiset lapset ovat yleensä johtajia, eivät seuraajia à anna lapsen säilyttää kasvonsa
    • kunnioita lasta, vaikka et pitäisikään hänen käytöksestään à hyväksy lapsi, älä käytöstä
  • Ei ole tärkeää, että teolla on vakavat seuraukset vaan varmat seuraukset. Kyse ei ole palkinnon laadusta, vaan siitä kuinka paljon palkintoa janotaan. Palkinnon tulee muuttaa käytöstä, rangaistuksen tulee antaa lisäaikaa opettaa sopivaa käytöstä.
  • Usko muutoksen mahdollisuuteen.

 

 

 

Popov, Linda Kavelin 2010: Reilu, reipas ja vastuuntuntoinen. 52 keinoa vahvistaa hyvää käytöstä. PS-Kustannus.

Hyveisiin perustuva kasvatus – ja opetusmalli, jossa opetetaan lapsia ja nuoria välittämään itsestään sekä kunnioittamaan muita ihmisiä ja ympäristöä. Ohjaamisen keinona toimivat hyveet.

Viisi menetelmää, joilla toimintamallia toteutetaan:

  1. Puhu hyveiden kieltä
  2. Tunnista opettavaiset hetket
  3. Aseta selkeät rajat
  4. Kunnioita yhteishenkeä
  5. Tarjoa henkistä tukea

Kirjassa esitellään 52 hyvettä sekä satoja harjoituksia päiväkodista kouluun käytettäviksi.

Otteita kirjan ajatuksista:

  • Keskity huomioimaan onnistumiset ja onnistujat, ei epäonnistumisia. Ruoki vain hyvää.
  • Korjaa huonoa käytöstä mainitsemalla tarvittava hyve: nolaamisesta nimeämiseen.
  • Nimeä teko, älä tekijää.
  • Vaihda häpeänurkka kohteliaisuuskulmaksi ja keskity tarvittavaan vahvuuteen.
  • Nimeä näkemiäsi hyveitä (vahvuuksia).
  • Saa lapsi kiinni hyvästä käytöksestä.
  • Älä kerro mitä tehdä, vaan kysy millainen lapsi haluaa olla. Ei: ”Anna puolet palikoista”, vaan: ”Miten leikkisitte reilusti palikoilla?”
  • Opeta lapselle rajoja, niin omia kuin toistenkin.
  • Henkinen tuki on asenne, joka
    • vaatii keskittymistä kuuntelemiseen
    • tarvitsee avointa mieltä
    • tukee, ei hallitse tai pelasta
    • käyttää vastaanottavaista hiljaisuutta ja kysymyksiä
    • vaatii luottamusta.

 



Saukkola, Kirsi & Laane, Taina 2018. Näe sydämellä. Luo arvostava yhteys lapseen. KirsiConsulting.

Lasten levottomuus haastaa aikuiset ja lääkkeeksi tarjotaan usein kuria ja sääntöjä. Näe sydämellä — luo arvostava yhteys lapseen -kirja haastaa tämän näkemyksen. Kirjan mukaan ratkaisu on yhteistyö, jossa lapsen tarpeet ja tunteet tulevat huomioiduiksi ja kuulluiksi.

Lapset voivat olla levottomia monesta syystä, mutta vastaus tilanteen helpottamiseen löytyy aina siitä, että aikuinen pohtii olosuhteita ja omaa toimintaansa: miten voisin auttaa lapsia rauhoittumaan ja tekemään kanssani yhteistyötä. Lapsi tahtoo onnistua ja olla aikuiselle mieliksi, jos hän vain osaa.

Sydämellä näkeminen tarkoittaa sitä, että viisas aikuinen näkee lapsen levottomuuden tai muun hankalaksi leimatun käytöksen taakse. Lapsella on aina jokin tunne tai tarve siellä takana. Jos aikuinen käyttää joka päivä hiemaan aikaa siihen, että saa yhteyden lapsiin ympärillään niin että lapset kokevat tulevansa kohdatuiksi, ongelmat vähenevät. Tämä ei välttämättä vaadi paljon aikaa, mutta tahtoa ja energiaa kylläkin. Siksi kirjassa pohditaan myös sitä, mistä aikuinen saa arkeensa voimaa, iloa ja jaksamista.

Kirja pohjautuu ratkaisukeskeiseen toimintatapaan sekä positiivisen psykologian sovelluksiin. Se sisältää lukuisia käytännön menetelmiä ja esimerkkejä myönteisen arjen tueksi. Kirjassa huomioidaan myös erityislasten kohtaamisen haasteet ja mahdollisuudet.

Kirjasta poimittua:

  • Kolme tapaa aloittaa ratkaisukeskeinen toiminta jo tänään:
  1. Kiitä ja huomaa hyvää toimintaa.
  2. Kysy tänään lapselta pulman tullen, ”mikä voisi olla tässä sinun tavoitteesi tänään?”
  3. Heittäydy tietämättömäksi – anna lasten ehdottaa.
  • Vinkkejä arkeen:
  1. Pysähdy hankalan tilanteen tullen ja huomaa tarpeesi määrätä ja hallita tilannetta. Hengitä syvään ja palaa tilanteeseen.
  2. Mitä toivot, että lapsi tekee? Sano toiveesi ohjeena ääneen.
  3. Ota huomioon se, mitä lapsi kokee tai toivoo – mikä on hänen näkökulmansa tilanteeseen. Kysy tätä ääneen tai jos lapsi on pieni, tee mielessäsi paras arvaus.
  4. Muista, että lapsi ei ole tarkoituksella tuhma, hän on lapsi, joka tekee parhaansa niillä taidoilla, jotka hänellä nyt on.

 

 

 

Sinkkonen, Jari 2008: Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun. WSOY.

Unohtuuko lapsen etu kiireisen arjen keskellä? Mistä kertovat lapsen stressi ja aggressiot? Onko oikein asettaa rajoja ja rangaista? Perheiden tiukkatahtinen elämä, monet harrastukset ja tiuhaan vaihtuvat hoitajat ovat lapsen stressin ja ylikuormituksen osatekijöitä.

Vanhemmilla pitäisi olla aikaa pysähtyä ja herkistyä kuuntelemaan lasta, lukemaan lapsen mieltä ja eläytymään lapsen tunteisiin. Kiintymyssuhde turvalliseen aikuiseen edistää keskushermoston ja empatiakyvyn kehitystä.

Lapsen ja hoivaajan välinen luottamus ohjaa minäkuvan ja hyvän itsetunnon rakentumista. Teoksessa avataan myös raikas näkökulma lapsen aggressioiden kohtaamiseen: siinä vanhemman keskeinen tehtävä on auttaa lasta säätelemään ja hallitsemaan tunteitaan.

Kirjasta poimittua:

  • Lapset kestävät stressiä huonommin kuin aikuiset. Lapsen ylenmääräinen ärtyisyys, levottomuus ja takertuvuus voivat olla stressin seurauksia. Lapsia tulisi säästää liialliselta stressiltä ja huolehtia siitä, että he saavat tarpeeksi palautumisaikaa.
  • Aggressio on alun perin kahdenvälinen ilmiö, ja se on tarkoitettu kommunikaatioksi. Se voi menettää kommunikaatioluonteensa ja muuttua automaattiraivoksi, jos vihaa on enemmän kuin rakkautta.
  • Tunteiden nimeäminen on tärkeää niiden hallinnalle.
  • Lasta ei tulisi hylätä silloin, kun hän on voimakkaan tunnekuohun vallassa. Aikuisen käytöksen ennakoitavuus on avainasemassa lapsen yrittäessä hallita raivoaan.
  • Rakkaudellisessa ilmapiirissä asetetut rajat eivät tuhoa lapsen omaa tahtoa tai luovuutta vaan lisäävät turvallisuuden tunnetta.
  • Mitä lapsi tarvitsee hyvää kasvuun:
  1. Riittävän hyvää vuorovaikutusta
  2. Rutiineja ja säännönmukaisuutta
  3. Turvallisuuden kokemuksen
  4. Äidin ja isän
  5. Rajoja
  6. Tapakasvatusta
  7. Sukupuolisensitiivisyyttä
  8. Ikätovereita
  9. Suvun ja juuret
  10. Leikkiä, huumoria, hulluttelua, toisia todellisuuksia
  11. Paljon rakkautta

 

 

 

Sinkkonen, Jari & Korhonen, Laura 2015. Pulassa lapsen kanssa. Duodecim.

”Ongelmien ratkaisemisessa on tärkeintä tuntea lapsi ja hänen toimintatapansa, toiseksi tärkeintä on tuntea itsensä. Joskus peiliin katsominen ja omien toimintatapojen muuttaminen on ratkaisun avain”

Jokainen vanhempi joutuu joskus tilanteeseen, jolloin tuntee olevansa pulassa ja avuton lapsen kanssa. Miksi lapsi temppuilee? Teenkö jotain väärin? Kuinka tässä selvitään? Ja miksi kummassa olen itse kaikkea muuta kuin hellien ja rakastavien tunteiden vallassa? Useimmat lapsen kasvattamiseen liittyvistä pulmista kuuluvat arkeen ja tavalliseen elämään. Ne ovat tuttuja miltei kaikille vanhemmille. Silti ei ole olemassa yksiselitteisiä vastauksia siihen, miten niihin pitäisi suhtautua, koska lapset ovat erilaisia. Se, mikä toimii yhden lapsen kohdalla, ei toimi lainkaan toisen kohdalla, vaikka itse ongelma olisi sama. Yleispäteviä vinkkejä ei ole olemassa, niin huojentavia kuin ne olisivatkin. 

Eräs Pulassa lapsen kanssa -kirjan ajatuksista on auttaa lukijaa tunnistamaan erilaisia lapsiin ja vanhempiin liittyviä ilmiöitä ja antaa sanoja vaikeuksille. Kirjassa käsitellään tavallisia lapsen kasvatuksen ongelmia eri näkökulmista vanhempien esittämien kysymysten pohjalta sekä tarjotaan tietoa lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvistä vaikeuksista sekä tavallisimmista lastenpsykiatrisista häiriöistä. 

Kirjasta poimittua:

  • Mitä voin tehdä kotona?
    • Masentuneella lapsella on erityinen tarve aikuisen tukeen ja turvaan. Älä jätä lasta yksin selviytymään ongelmiensa kanssa.
    • Vakuuta lapsen arki varmistamalla riittävä uni, ruoka ja liikunta.
    • Luo edellytykset myönteiselle sosiaaliselle vuorovaikutukselle kotona vähentämällä kritiikkiä, vaatimuksia ja rakentamalla mukavan yhdessäolon hetkiä lapsen kanssa.
    • Auta lasta säilyttämään sosiaaliset suhteet kavereiden kanssa esimerkiksi kutsumalla lapsen kavereita kotiin.
    • Harjoita lapsen sosiaalisia taitoja sekä stressinhallinnan ja ongelmanratkaisun keinoja elämänhallinnan parantamiseksi.
    • Oikaise lapsen negatiivisia tulkintoja itsestään ja ympäristöstä.
    • Vähennä kuormitusta päiväkodissa tai koulussa esimerkiksi lyhentämällä hoitoaikaa tai sopimalla koulun kanssa stressiä vähentävistä toimenpiteistä.
    • Puutu aktiivisesti masennusta ylläpitäviin seikkoihin, kuten kiusaamiseen, perheen sisäiseen ristiriitaisuuteen jne.
    • Hae tarvittaessa apua omaan uupumukseen, masentuneisuuteen, ahdistuneisuuteen ja parisuhteen ristiriitoihin.

 

 

 

Tahkokallio, Keijo 2003: Mitä tehdä levottomille lapsille. WSOY.

Aristoteles antoi aikoinaan ohjeen: "Onnellisuus saavutetaan toimimalla hyveen mukaan." Psykologi Keijo Tahkokallio pohtii kirjassaan, millä tavalla vanha viisaus voitaisiin soveltaa nykyajan lastenkasvatukseen. Koska halut ja mieliteot ovat yleensä ristiriidassa hyveiden kanssa, lapset eivät voi omilla ehdoillaan tulla onnellisiksi ihmisiksi, vaan siihen tarvitaan kasvatus, jonka tehtävänä on kohtuullistaa lasten halut ja totuttaa heidät harjoittamaan hyveitä.

Elämme aikakautta, jossa työ on suurelta osin muuttunut elämysten ja palvelujen tuottamiseksi. Informaatioteollisuus yhdessä median kanssa pystyy tehokkaasti ripustamaan kaiken haluamamme näkyville. Monet lapset saavat liian paljon liian varhain ja heidän kykynsä hallita mielitekojaan kehittyy heikosti. Seurauksena on lapsuusajan stressin lisääntyminen, joka näkyy levottomuusoireina päiväkotien ryhmissä ja koululuokissa. Kirjassa kysytään, mitä voisimme tehdä levottomille lapsille, ja etsitään periaatteita.

Kirjasta poimittua:

  • Käsitys, että mitä enemmän lapsi saa virikkeitä, sitä paremmin hän kehittyy, on virheellinen. Kannattaa pikemminkin ajatella niin, että jokaiselle lapselle riittää kussakin kehitysvaiheessa tietty kohtuullinen viriketaso, jonka ylittämisestä ei synny mitään hyötyä. Haittoja syntyy, jos tämä taso ylitetään massiivisesti.
  • Pienet lapset eivät ole toisilleen sosiaalisia virikkeitä vaan pikemminkin sosiaalisia haittoja. Aikuinen on lapsen tärkein sosiaalinen virike.
  • Rajoja ja rakkautta on lyhyesti ilmaistuna edelleen ja ikuisesti se toimiva periaate, jolla voidaan turvata lapsen kehitys ja taata hänen hyvinvointinsa. Kasvatuksen pitää lisäksi olla lapsilähtöistä, sen pitää lähteä lapsen tarpeista. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kasvatus olisi lapsijohtoista, koska silloin lapsen halut ja mieltymykset määräisivät kasvatuksen suunnat. Kasvatuksen on aina oltava aikuisjohtoista, koska vain sillä tavoin halujen kohtuullistaminen ja hyveiden harjoittaminen tulevat mahdollisiksi. Sanomme, että AIKUINEN ON VETURI JA LAPSI ON VAUNU.
  • Levottoman lapsen kuntoutus on hallinnan opettamista.
  • Lapset voidaan jakaa henkisesti heitteillä oleviin, sosiaalisesti epäkypsiin, varautuneisiin ja osaaviin.
    • Henkisesti heitteillä olevilla lapsilla selviytyminen on heikointa. Parhaiten pärjäävät ne, joilla on hyvä stressinsietokyky ja huonoiten ne, jotka ovat arkoja tai aggressiivisia. Näiden lasten vanhemmat eivät ole saatavilla ja heidän sääntönsä vaihtelevat. Näille lapsille yleistä on arvottomuuden kokemus.
    • Toiseksi heikoimmin menestyvät sosiaalisesti epäkypsät lapset. Heidän vanhempansa ovat hemmottelevia, eivätkä he säätele lapsen toiminnan rajoja. Tällöin lapsi ei opi itsekään säätelemään toimintaansa. Näille lapsille yleisiä ovat itsesyytösongelmat.
    • Varautuneet lapset saavat komentelevan kasvatuksen. Vanhemmat eivät keskustele tai perustele päätöksiään. Tällä tyylillä kasvatetuista lapsista suurin osa kuitenkin pärjää elämässään varsin kohtuullisesti, sillä hyvin opittu impulssikontrolli ja sosiaalisten sääntöjen osaaminen antavat hyvät lähtökohdat.
    • Osaavat lapset saavat parhaat eväät elämälleen. Vanhemmat antavat lapsille rakkautta ja samanaikaisesti huolehtivat, että eletään ja toimitaan sääntöjen puitteissa.

 

 

 

Tahkokallio, Keijo 1995: Myönteinen ajattelu lasten kasvatuksessa Miten sanotaan EI myönteisellä tavalla. WSOY.

Teoksessa kerrotaan myönteisen ajattelun vaikutuksesta mitä erilaisimpiin lastenkasvatuksen ongelmiin. Jos onnistumme pääsemään irti meitä alituisesti kiusaavasta syyllisyydentunteesta, osaamme paremmin auttaa lasta voittamaan pelkonsa ja kehittymään tasapainoiseksi elämän selviytyjäksi. Kirja on täynnä tuttuja, arkisia kasvatustilanteita, joita psykologi Tahkokallio tarkastelee kolmen lapsen isän silmin.

Kirjasta poimittua:

  • Rajat ja rakkaus eivät ole toistensa vaihtoehtoja, vaan lapsi tarvitsee molemmat. Kaikki hyvät asiat, vapaus, luovuus ja turvallisuus voidaan antaa vain tietyissä rajoissa.
  • Kasvattajalta vaaditaan enemmän kuin vastaamista lapsen tunteeseen vastatunteella. Kasvattajan tehtävä on kommunikoida lapsen kanssa oikein. Pitää olla hyvä siinä mitä tekee. Aktiivinen kuuntelu on aikuisuuden ammattilaisen keino keskustella lapsen kanssa ongelmasta. Pitää ymmärtää lapsen mieli ja tulla sinne avustamaan lapsen selviytymistä. Toisaalta aikuinen johtaa peliä.
  • Kommunikaatiossa sen salaisuus, voi sanoa. Aina kun olen mukana jotain ongelmaa ratkomassa, kysyn ensimmäiseksi, miten ihmiset käytännössä toimivat, mitä he tekevät, mitä he puhuvat, miten ilmaisevat ja mitä toiset ihmiset siihen vastaavat. Ihmiset toimivat aina vastavuoroisesti. Se, mitä sinä sanot, vaikuttaa toisen vastaukseen. Siksi pitää kysyä itseltään, miten minun pitää puhua toisin, että saisin toiselta uudenlaisen vastauksen. Oleellista on, miten vastaamme ongelmatietoon. Käytännössä yritämme vaistonvaraisesti torjua sen. Merkittävin avain muutokseen on myötämielinen suhtautuminen ongelmaan ja sen palauttaminen toiselle uuteen käsittelyyn.

 

 

 

Viljamaa, Janne 2014: Kuka täällä oikein määrää. Lapsiperheen kasvatuskirja. Minerva.

Miksi nykylapsilla on niin paljon käytöshäiriöitä? Keskittymisvaikeudet, häiriköinti ja työrauhaongelmat ovat yleistyneet viime vuosina. Kun kukaan ei kiellä, lapselle ei kehity itsekuria.

Miten tähän on päädytty? Suuret ikäluokat kävivät aikoinaan läpi kovan latistusmankelin, joka aiheutti henkisiä vaurioita, itsetunto-ongelmia ja ahdistusta isolle joukolle ihmisiä. Kovasta ja alistavasta kurista on tultu nykyiseen vaiheeseen, jossa lapsi on saanut omista asioistaan pelottavan suuren vastuun pelottavan aikaisin.

1990- ja 2000-luvuilla syntyneiden curling-tyylillä kasvatettujen lasten auktoriteettiongelmat ovat nyt tulleet näkyviin. Ongelmana ei enää ole latistettu itsetunto, vaan pikemminkin ei-sanan vähyydestä johtuva egon kasvu. Ajatuksia herättävä kirja käsittelee vallankäyttöä ja kuria kotona sekä koulussa. Kirja tarjoaa runsaasti käytännön kasvatusvinkkejä ja paljastaa, miten erilaiset kasvatustyylit muokkaavat meistä erilaisia persoonallisuuksia.

Kasvatuksessa on aina tavoitteena hyväitsetuntoinen ja muita kunnioittava ihminen. Kasvatus ei kuitenkaan koskaan ole tasa-arvoista vuorovaikutusta aikuisen ja lapsen välillä. Kasvatus tuottaa lapselle pettymyksiä ja pettymyksistä on selviydyttävä. Aikuisen tehtävänä on toimia lapsen pettymyssuodattimena.

Kirjasta poimittua:

  • Kun säännöt ovat mielekkäitä, selkeitä ja perusteltuja, sääntöjen noudattamiseen on helppo motivoitua. Tällöin pakko, kiristys ja uhkailu jäävät tarpeettomiksi ja sisäinen motivaatio nousee kannustimeksi.
  • Kaikki vanhemmat pyrkivät hyvään, vaikka onnistumisesta ei voi olla koskaan varma.
    • Liiallinen auttaminen laiskistaa lasta ja tekee hänestä alisuoriutujan.
    • Alistavat ja nöyryyttävät vanhemmat sisuunnuttavat lapsensa, joka parhaimmillaan kääntyy voimaksi ja vahvuudeksi, mutta huonoimmillaan romuttaa lapsen itsearvostuksen ja saa hänet alisuoriutumaan.
    • Kannustavat ja rohkaisevat vanhemmat saavat lapsen uskomaan itseensä ja menestymään.
  • Viiden ärrän malli menestykseen:
  1. Rakkautta
  2. Rajoja
  3. Rohkaisua
  4. Riitojen sovittelua
  5. Ravistelua

 

 

 

Webster-Stratton, Carolyn 2006. Ihmeelliset vuodet. Ongelmanratkaisuopas 2-8-vuotiaiden lasten vanhemillle. Profami. 

Psykologian professori Carolyn Webter-Strattonin kirjoittama kirja antaa ohjenuoria, joiden avulla vanhemmat ja ammattilaiset voivat estää käytösongelmien syntyä sekä löytää keinoja lasten sosiaalisen, emotionaalisen ja akateemisen osaamisen edistämiseksi. Kirja perustuu 25 vuoden aikana tehtyyn tutkimustyöhön yli 3000 perheen parissa.

Kirjasta poimittua:

  • Kirjan keskeiset teemat:
  1. Vuorovaikutteisen ja vastaanottavaisen kasvatustavan edistäminen
  2. Huomiosääntö
  3. Lapset elävät vanhempien odotusten mukaan
  4. Väkivallaton kuri
  5. Hyväksy jokaisen lapsen yksilöllinen temperamentti
  6. Käytä vanhemman valtaa vastuullisesti
  7. Harjoitus tekee mestarin
  8. Kaikilla lapsilla on käytösongelmia
  9. Kaikki vanhemmat tekevät virheitä
  10. Nauti kasvattamisesta

 

  

 

Willard, Christopher 2013. Lapsen ja nuoren mieli. Midfulness-harjoituksia mielen kehittämiseen rauhoittumiseen ja tasapainoon. Samsaraa.

Lapsen ja nuoren mieli on kirja ihmiselle, joka haluaa lisätä rauhaa ja hiljaisuutta päivittäiseen elämäänsä. Psykoterapeutti ja psykologian tohtori Willard on kirjoittanut yhteenvedon Minfulness- eli Tietoisen hyväksyvän läsnäolon -menetelmästä. Kirjan pääantia ovat selkeät ja yksityiskohtaiset harjoitukset, jotka sopivat niin ryhmille kuin yksin tehtäviksi. Lisäksi kirjassa on esimerkkitarinoita, joiden avulla on helppo ymmärtää harjoitusten voimaannuttavat vaikutukset. Tavoitteena on tukea yksilön kykyä olla tietoinen itsestään ja ympäristöstään hyväksyen ja tasapainoisena. Näin on mahdollista kasvattaa itsetuntoa ja voimantunnetta kohdata elämän haasteet.

Kirjasta poimittua:

  • Tietoisen läsnäolon harjoituksista on hyötyä aivan kaikille iästä riippumatta. Rauhoittumisen ja huomion sisäänpäin kääntämisen myötä on mahdollista oppia perustaitoja, joilla hallita mieltään, kuten ohjata huomiotaan, kontrolloida impulssejaan ja tehdä järkevämpiä valintoja. Etenkin näistä taidoista on hyötyä lapsille, sillä he vasta kehittävät toimintamallejaan ja myös heidän aivonsa ovat vasta kehittymässä. Samaten useat erityisen tuen tarpeessa olijat hyötyvät tietoisuustaitojen kehittymisestä.
  • Autismissa ja aspergerin syndroomassa on kyse muun muassa niin sanotusta aistiyliherkkyydestä sekä aistimusten kognitiivisen käsittelyn ongelmista. Tämän takia olisi erityisen tärkeää kehittää kykyä tunnistaa, hyväksyä ja käsitellä aistimuksia loogisesti sekä tarkoituksenmukaisella tavalla. Rento, rauhallinen olotila auttaa lasta tunnistamaan, hyväksymään ja käsittelemään vaikeita aistimuksia tai esimerkiksi katsekontaktia ilman, että hän hermostuu tai ahdistuu liiaksi.
  • Meditaatio voi kehittää lapsissa olevia vahvuuksia. Koska meditaatio on aktiviteetti, jota lapset voivat kehittää ja harjoittaa itsekseen, omaehtoisesti, on se näin perustavalla tavalla voimaannuttava jo sellaisenaan. Lapset oppivat voimallisia tekniikoita, joilla voivat hädän tullen rauhoittaa itseään, he oppivat keskittämään huomionsa tarkoituksenmukaisesti ja osaavat olla ”hereillä”, läsnä tässä maailmassa.

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä