Sosiaaliset tarinat ovat kasvatuspuheen visualisointia, jonka tarkoituksena on selkiinnyttää ajattelua ja muistia. Sosiaalisten tarinoiden teho perustuu visualisuuteen, toistettavuuteen, ohjaavuuteen, yksilöllisyyteen ja kannustavuuteen. Sosiaalisissa tarinoita käytettäessä on hyvä käyttää lyhyitä, ytimekkäitä lauseita ja kuvia, vältettävä ei-muotoa, toistettava tarinaa riittävän usein ja annettava palautetta pienestäkin onnistumisesta ja hyvästä yrityksestä. (Kerola, K. & Sipilä, A-K. 2007. Haastava käyttäytyminen​.)

Tarinaa kirjoitettaessa tulee miettiä mitä lapsi aistii ja ymmärtää tilanteessa, mitä tapahtui ennen tilannetta, sen aikana ja sen jälkeen, miten lapsen ja aikuisen tulkinnat tilanteesta eroavat ja yhtyvät, mitä pyritään muuttamaan, opettelemaan tai säätelemään sekä mikä on tavoite. Tarinoiden tulee sisältää tilanteen kuvailua, ihmisten reaktioiden kuvailua, onnistuneen lopputuloksen kuvailua sekä positiivinen ratkaisuehdotus. Tarina tulee kirjoittaa minämuotoon ja sen tulee koskettaa lasta.  (Andersson, B. 2006. Sosiaaliset tarinat. Sarjakuvitettu keskustelu.)​

Seuraavat tarinat on kirjoitettu Kiteen varhaiskasvatuksen Näköala-ryhmässä keväällä 2020. Näköala-ryhmä on toiminut LaTVa-hankkeen yhteydessä väylänä varhaiskasvatuksen ja hankkeen välillä. Kevään toisessa tapaamisessa varhaiskasvattajat saivat listan lasten kohtaamista haasteista ja tekivät näihin haasteisiin sopivia sosiaalisia tarinoita. Otsikot voivat olla negatiivissävytteisiä, sillä ne kuvaavat suoraan lasten arjessaan kohtaamia haasteita (”En halua syödä!”). Tarinat kääntävät nämä haasteet positiivisiksi ja antavat lapselle ratkaisuehdotuksen. Tarinat henkivät syvää käytännön kokemusta elämästä lasten kanssa sekä lasten arvostavaa kohtaamista. Jokainen tarina on omanlaisensa, mutta niin ovat varhaiskasvatuspäivän sisään mahtuvat tilanteetkin. Kaikkien kuvien lähteenä on käytetty Papunetin kuvapankkia, papunet.net.

Toivottavasti jokainen löytää tarinoista arkeensa sopivia ratkaisumalleja!

kuvalähde: Papunetin kuvapankki/Sclera