Opiskelijalla on yksilökohtaisessa opiskeluhuollossa ikänsä ja kehitystasonsa mukainen itsenäinen asema. Painavasta syystä opiskelija voi kieltää huoltajaansa tai muuta laillista edustajaansa osallistumasta opiskeluhuoltoaan koskevan asian käsittelyyn tai antamasta tälle opiskeluhuoltoasiaansa koskevia tietoja. Edellytyksenä on, ettei se ole opiskelijan oman edun vastaista. Arvion tästä tekee aina sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilö. Myös käsiteltävän asian laatu vaikuttaa opiskelijan itsenäiseen päätösvaltaan. Lain mukaan on toimittava aina ensisijassa opiskelijan edun mukaisesti.

Edellä esitetystä seuraa, että yhteydenotto huoltajiin ja heidän pyytämisensä mukaan monialaisen asiantuntijaryhmän kokoontumisiin edellyttää opiskelijan suostumuksen silloin, kun hän on ikänsä ja kehitystasonsa mukaan kykenevä päättämään asiasta. Silloinkin, kun opiskelija on jo itse kykenevä tekemään päätöksiä, hänen suostumuksellaan on hyvä tehdä yhteistyötä huoltajien kanssa. Huoltajien mukanaolo on usein tärkeä tuki opiskelijalle.

Jos opiskelija kieltää yhteydenoton huoltajaan, huoltajan osallistumisen monialaiseen asiantuntijaryhmään tai tietojen annon huoltajalle, ohjataan opiskelija psykologin, kuraattorin, terveydenhoitajan tai lääkärin vastaanotolle iän, kehitystason ja edun toteutumisen arviointia varten. Opiskelijan kantaa yhteistyöhön huoltajien kanssa opiskeluhuollollisissa asioissa on syytä kysyä aina toisen asteen opinnoissa, useimmiten peruskoulun yläluokilla ja tilanteen mukaan joskus jo aiemminkin. Esiopetuksessa ja alimmilla luokilla suostumuksen monialaisen asiantuntijaryhmän perustamiseen antaa yleensä huoltaja.

Lain mukaan huoltajalla ei ole oikeutta kieltää alaikäistä opiskelijaa käyttämästä opiskeluhuollon palveluja tämän iästä riippumatta. Huoltajan halu kieltää palvelu voi perustua pyrkimykseen salata esimerkiksi vakava perheessä esiintyvä päihde- tai ihmissuhdeongelma, perheväkivalta tai lapsen kaltoinkohtelu. Sellaisissa tapauksissa saattaa syntyä peruste tehdä sosiaalitoimelle lastensuojeluilmoitus taikka poliisille ilmoitus epäillystä lapseen kohdistuneesta väkivaltarikoksesta tai uhkaavasta perheväkivallasta. Lapsen hätä on aina otettava todesta.