Kun lapseni olivat pieniä, he rakastivat sitä, kun piirtelin tai kirjoitin sanoja sormella heidän selkäänsä, ja he yrittivät arvata mitä kirjoitin. Hetki oli aina rauhallinen, keskittynyt ja rentouttava. Kaikkea pitää kokeilla, joten kokeilin samaa myös aikuisten luki-kurssilla. Harjoitus toimi sielläkin mukavana välipalana. Haptiikka myös kehittää ryhmädynamiikkaa yllättävän tehokkaasti.

Harjoitus toteutetaan pareina. Toinen kirjoittaa rauhallisella rytmillä toisen selkään (tai kämmeneen, käsivarteen) sanoja kirjain kerrallaan. Toinen yrittää koodata kirjaimista oikean sanan. Sanat voivat vaikeutua harjoituksen edetessä ja muuttua jopa lauseiksi ja virkkeiksi, jolloin tarvitaan myös enemmän työmuistia onnistuneeseen koodausprosessiin.

Välillä vaihdetaan rooleja – toinen kirjoittaa, toinen koodaa.

Opiskelijat voivat toimia itsenäisesti ja keksiä itse sanoja, tai ohjaaja määrittää, mitä sanoja kulloinkin kirjoitetaan (kaikilla pareilla sama sana). Jos kirjoittaminen on osallistujille kovin vaikeaa ja virheitä tulee paljon, saattaa olla hyväksi, että kirjoitettavat sanat näytetään kirjoittajille kirjain kerrallaan esim. diaesityksenä, kuitenkin niin, että sanojen koodaaja ei niitä näe vaan toimii tuntoaistin varassa.

Kun sana / lause on luettu, se sanotaan ääneen ja varmistetaan oikeinlukeminen.