Mitä lyhyempi on opiskelijan koulutushistoria, mitä enemmän sitä leimaavat erilaiset vaikeudet, sitä todennäköisemmin häneltä puuttuvat myös tehokkaat oppimis-, lukemis- ja kirjoitusstrategiat. Niitä opettaakseen ei tarvitse olla erityisopettaja.

Lukustrategioilla tarkoitetaan toimintamalleja ja tekniikoita, jotka auttavat lukijaa ymmärtämään, muistamaan ja käsittelemään tekstiä. Vaikka peruslukutaito olisi esimerkiksi dysleksian vuoksi heikko, hyvät lukustrategiat voivat auttaa tekstin haltuunotossa. Koska heikko lukutaito usein vähentää motivaatiota lukea, strategiat eivät pääse kehittymään. Siksi niihin kannattaa kiinnittää opetuksessa huomiota. Lukustrategioita voidaan opettaa kaikkien oppiaineiden yhteydessä. Esimerkiksi kielten opettajille hyviä vinkkejä löytyy Kari Moilasen kirjasta Yli esteiden (2002).

Prosessilukeminen korostaa oppimista ja tulkintaa, oman ajattelun monipuolistamista luetun pohjalta, ei ulkomuistia. Siinä erotellaan usein seuraavat vaiheet: 1) jonkinlainen esilukeminen, jossa aikaisemmat tiedot ja kokemukset sekä lukemistehtävän tavoitteet aktivoidaan, 2) aktiivinen lukeminen alleviivauksineen ja tiivistyksineen, 3) produsoiva lukeminen, jossa tekstiä tulkitaan, yhdistetään omiin kokemuksiin ja aikaisempiin tietoihin ja 4) opitun käyttö ja hyödyntäminen.

Lukemistehtävät ovat myös erilaisia: joskus pitää hakea jotakin yksittäistä tietoa isosta tekstimassasta ja joskus pitää ottaa koko teksti haltuun. Joskus etsimme tekstistä puhdasta faktatietoa ja joskus arvioimme tekstin kirjoittajan mielipiteitä ja hänen argumentaationsa vakuuttavuutta. Voimme myös tutkia tekstiä esteettisestä näkökulmasta, etsiä elämyksiä ja kokemuksia tekstin kautta. Kaikki vaativat erilaista lukemisstrategiaa.

Motivaatiolla on myös iso merkitys. Siksi sen ylläpitäminen on tärkeä osa lukustrategioiden opettamista. Mitä enemmän tekstin sisältö kiinnostaa lukijaa, sitä tehokkaampaa on harjoittelu. Tekstejä kannattaa valita yksilön harrastuneisuuden mukaan.

Opettaja voi myös yksinkertaistaa tekstejä niille opiskelijoille, joilla luetun haltuunotto on erityisen vaikeaa. Yksityiskohtien karsiminen ja tekstien lauserakenteen yksinkertaistaminen teettävät toki työtä, mutta on joskus hyödyksi. Sähköisessä muodossa oleva teksti on suhteellisien helppo muokata selkokielisemmäksi. Joskus saattaa auttaa sekin, että teksti palstoitetaan tai fonttia kasvatetaan pisteellä tai parilla.

Oppijan on hyvä tunnistaa omia metataitojaan lukemisessa. Millaisia puutteita ja vahvuuksia hänellä on? Millaisin keinoin hän voi parantaa taitojaan? Millaisia stressireaktioita lukemistehtävät hänelle tuottavat ja miten hän voi hallita niitä?

Mitä enemmän opiskelijalla on käytössä erilaisia tekstin haltuun ottamisen keinoja, sitä parempi. Seuraavaksi esitellään joitakin vinkkejä lukemisstrategioiden tukemiseen.